Tammikuu

Ilo tuli minulle melkein tasan kolme vuotta sitten. Kauheisiin susirajan pakkasiin. Ulkona se ei pystynyt olemaan oikeastaan ollenkaan ja riehui siitä edestä pitkin seiniä sisällä. Mutta, silti se tuntui 24 neliön yksiössä paljon rauhallisemmalta kuin Mei täällä 80 neliössä. Voihan Memmu ja kaameat iltahepulit! Niitä riittää tällä hetkellä, vaikka ulkoillaan lähes normaalisti, pakkasten takia tietysti vähemmät päätöntä kaahausta. Mei ei siis edelleenkään ole täyttänyt paikkaansa rauhallisena greypentuna. Otin sen mukaan, kun meillä oli SSVH:n hallituksen kokous yhtenä iltana, Joonas reeneissä ja koirat jo päivän keskenään nukkuneet. Pennulla siis virtaaaaaa, enkä ehtinyt juoksuttaa sitä ennen kokousta. Meno oli ihan päätöntä, ei se kyllä yhtään jännitä uusia paikkoja, ihmisiä tai koiria.. Sinne paineli meidän hallituksen puheenjohtajan kotiin, kuin kotiväki konsanaan.. :D Viskeli luita ja teki tappoloikkia niiden perään ja purki koko lelukorin lattialle, juoksi tietysti aivan päättömänä välissä. Ja allekirjoittanut istui kahvipöydässä naama punaisena. Kotona se sitten nukkui koko illan. :)

Erään remmilenkin päätteeksi odoteltiin, kun "iskä" vei "äitin" tunturin pyörävarastoon talvea pakoon.

personal trainer Ilo ja Mei

cutie

Pakko oli ottaa kuva tästä näystä erään päivän jälkeen, kun tulin kotiin ja koirat oli olleet 8h keskenään. Yleensä ovat n.6h, kun Joonaksen kanssa menee aikataulut sopivasti ristiin. No, siis tuossa on yhdet tai kahdet jo kuivuneet pissat papereilla. Ei mitään muuta. Hurjaa. Kakkoja Memmu ei ihan pienestä vähästä sisälle teekään, mutta ajattelin että 8h aikana olisi hätä jo liian kova. 

Bean ongelma-asento, kun Uni syö luuta jonka se haluaisi kovasti itselleen. Se tuijottelee minua ja vaatii minua tekemään asialle jotakin piippailemalla oikein matalalla, mutta kuuluvalla äänellä. Se saattaa tulla jopa minun eteen istumaan ja antaa tassua saadakseen huomion. Kun kysyn, mikä sillä on hätänä, se ryntäilee suuntaan, johon haluaa minut ja melkein osoittaa toista koiraa HÄNEN luunsa kimpussa.  

Illallisseurue odottaa tilaustaan, joka sisälsi tällä erää raksuja, hevosenlihaa, piimää, raejuustoa, öljyä ja merilevää sekä b-vitskua, ainiin ja vähän meidän ihmisten päivälliseltä jäänyttä riisiä. Ilolla ja Meillä oli kupeissaan myös palaset läskiä. Aamulla tais mennä kuppeihin heppaa, raksuja, kananmunia, piimää. Päivällä Mei sai raksuja piimällä.  

Whippetit syö kahdesti päivässä ja Mei vetää tuommoisen hevosen annoksen kolmesti päivään.

"joko, joko??"

Kivoja kinkkkuja, varsinkin noi Bean kaljut.

Nyt se Mei kasvoi Ilonkin ohi ja on lauman isoin, mutta vähäjärkisin! Tai sitten hyvinkin fiksu. Se vaan peittää sen hyvin. Jännä törmätä taas eroon grey versus whippet: whippetillä on tietty määrä miellyttämisenhalua, joka varmaan tulee sen terrieritaustasta. Kun komennat tosissasi vipukkaa, se kyllä tasan uskoo ja jopa haluaa tehdä tiettyjä asioita sen eteen, mikä motivoi sitä parhaiten. (kehu tai ruoka siis) Greyllä ei ole tällaista. Se tekee tasan sen, mitä se haluaa. Vaikka Mei on ahne ja helposti motivoitavissa ruualla, ei se ota minuun kontaktia läheskään kuten whippetit. Se kyllä mielellään seuraa minua pitkin asuntoa, mutta ei tule kainaloon tai suukoteltavaksi. Lipaisee jättipitkällä kielellään kahdesti ja se on siinä. Lenkeillä se kävelee aika nätisti (on nyt alkanut kiinnostua kaikesta ympärillä olevasta ja haluaa aina jonnekin), mutta haluaisi tervehtiä jokaisen vastaantulijan loikkaamalla suoraan omistajan jalkojen eteen. Mei ei ota läheskään niin paljon kontaktia, kuin whippetit. Vaikka Unikin menee hajujensa lumoissa, käy se säännöllisin väliajoin namitaskulla ja samalla katsomassa silmiin. Mei osaa käskyn "katso", mutta se ei tarjoa sitä kuin ruokaa odottaessaan. Lenkeillä ei vielä malta. Ei se tasan uskalla lähteä omille teilleen tai jäädä porukasta, edes minun kanssa kahdestaan ulkoillessa. Se kyllä tietää nimensä ja osaa tulla luokse, mutta on eri asia huvittaako sitä. Kaasu hirttää kiinni lähes aina, kun se pääsee irti. Ehkä tämä on nyt vaan sitä, että mulla on eka oikea vinttikoira. :)

Omistaja unohtaa liian helposti, että kyseessä on alle viisikuinen pentu ja vaatii mielessään ehkä hieman liikoja. Memmu on tosi pätevä ja osaa jo paljon kaikkia arjen taitoja. Se on äärettömän rohkea ja ihana suloinen koiranpentu. Se ilmoittaa pissa- ja kakkahädästä aina jotenkin, vaikka omistajat ei aina ehdi loikata toppahousuihin tarpeeksi ajoissa. Se osaa olla päivät hirmu hienosti kotona whippetien kanssa, eikä ole tehnyt mitään ilkeyttä. 

Ilmoitin Bean Jyväskylän koiranäyttelyyn ja Ilon Tuusniemelle. Unin kanssa käytiin Kajaanin pallohallissa taas palelemassa, nyt EH:n verran. Kai sitä pitäis rueta vähän silmäilemään ensi vuoden kisakalenteriakin tässä.. Bea on päättänyt, että tekee kaikkensa jotta voisi muuttaa pelkästään sisäkoiraksi koko pakkasjakson ajaksi, eikä se liiku lenkeillä muutamaa juoksuaskelta (kotiovelle saapuessa)lukuunottamatta omistajan selän takaa minnekään. Bea ei siis ole osallistumassa alkukauden kisoihin, joten odotellaan suosiolla se vetskuikä kesäkuun lopulle ennen kisoihin ilmoitteluja. Radalle sen voisi laittaa jo aiemmin. Unikaan ei ulkona turhan kauaa viihdy, mutta on ainakin ulkoisesti nyt aika hyvässä kunnossa. Iloa tuo ei niin haittaa, ja se onkin ihan tikissään taas.. Pudottanut perskarvansakin jonnekin. Mei on mielissään kun pääsee mielestään kuumasta kerrostaloasunnosta hetkeksi jäähdyttelemään. Se ei palele yhtään niin helposti, kuin whippetit. Mutta on sillä paksumpi karvakin.