Bea

CVM-11 Pikkunokan Bedazzled

“Bea,Beitsi,Beijja,Beijariini,Margariini,BB,Pena,Pentti,Benizakura,Beni,Penni, Benjamiini,Penssi,Beebee,..”, rakkaalla lapsellahan on monta nimeä..

Rotu: Whippet
29.06.2008-13.4.2017
virallinen mitta: 45,5cm
kasvattaja: Pikkunokan kennel, Nena Ourama
näyttelyt: SA, VARA-CACIB
maastot: 3 x SERT, CVM-11 ja Best In Field
rata:
280m= 20,09 sek
350m= 25,28 sek
Silmät tutkittu 2013: terveet, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Bea toimii kennelliiton kaverikoirana.





Bean onnellinen päivä.
—————————————————————————–
Sieluni puolikas, joka jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen ja ikuisen kiitollisuuden. 


Bea saapui meille ensimmäisenä whippettinä elokuun viimeinen päivä vuonna 2008. Olimme kaverin kanssa lähteneet ajelemaan Kuopiosta kohti Pusulaa aamulla, ja iltapäivällä kahden aikaan saavuimme rauhalliselle pikkunokantielle. Vastassa meitä oli Nelli (Pikkunokan Sea Siren) neljän pentunsa kanssa. Nelli oli aivan uskomattoman ihana luonteeltaan, ja äärettömän kaunis whippetrouva! Yksi pennuista oli jo siinä vaiheessa lähtenyt uuteen kotiin, mutta neljä muuta odotti hakijaansa. Bea oli kaikista tummin brinde, ja aivan ihanan kaunis ja siro. Se kuljeksi vähän kauempana meitä tutkien, eikä tunkenut ensimmäisenä syliin muiden tapaan. Neiti alkoi leikkiä äitinsä kanssa, ja sai pienen pieniä juoksuhepuleita, se katseli meitä tummilla suklaasilmillään. Olin aivan myyty.
Bea valkoisella manttelilla.

Tulomatkalla se nukkui sylissäni, ja oli todella rauhallinen ja fiksu, ja rakastaa edelleen autolla ajelua. Jos auto pysähtyy kadun varteen meidän kohdallemme, heiluttaa Bea häntää, koska on varma, että me lähdetään nyt jonkun kyydillä johonkin! Bean pentuaika oli äärettömän helppoa. Neiti oli melkein heti sisäsiisti, ja nekin harvat pissivahingot, joita sattui, osuivat aina papereille. Sängyssä nukkumaan se ”oppi” whippettien tapaan aivan heti, vieläpä samalla tyynyllä. Vähän nirso se oli ruuan kanssa ensimmäisiin juoksuihin asti, mutta söi kuitenkin riittävästi kasvaakseen oikein hyvänkokoiseksi whippetneidiksi!
Bea on hyvin yhden ihmisen koira. Se ei usko ketään muuta, vaikka käyttäytyykin tietenkin aina arvolleen sopivasti ja sivistyneesti. Bea saattaa ottaa tiettyjä kohteita, joita se ei voi sietää. Tästä esimerkkinä tämän karun kohtalon kokenut Nemo-whippet, joka on saanut jostain kumman syystä Bean vihat niskoihinsa. Yleisesti Bea sulattaa whippetit oikein hyvin, se on kamala roturasisti. Se inhoaa faaraokoiria, koska ne haukkuvat, se inhoaa borzoita, koska ne on isoja ja karvaisia, se inhoaa isoja ahdistelevia tai tunkeilevia koiria, se inhoaa yli-innokkaita uroksia.. Mutta se rakastaa whippetejä, sietää greyhoundeja ja muita lyhytkarvaisia, ruusukorvaisia vinttikoiria. Salukitkin on vielä ihan ok. Pikkukoiria se ei edes noteeraa, ovat vissiin hänen korkeudelleen aivan pohjasakkaa. Uni nyt on muuten vain Bean kurmutuksen kohteena ulkona juostessa, ja Unin takissa onkin aina roikuttava, huolimatta siitä, että lenkillä olisi mukana muitakin koiria.

Pikkuinen nysvelö, joka jättää aika monet ihmiset kylmäksi, mutta on tutuille puhdasta kultaa. Vieheen nähdessään se kiihtyy nollasta sataan ja muuttu aivan toiseksi koiraksi! Ei tunnistaisi, jos ei tietäisi. Luonnettakin siis löytyy tarvittaessa vaikka muidenkin tarpeiksi. Bea ei tykkää käydä näyttelyissä, sen mielestä kehässä seisominen on tylsääää ja mälsäääää ja en varmasti seiso hyvin ja varmasti vedän selkää köyryyn ja näytän hakatulle. Kiltti kun on, se kuitenkin menee kehässä hienosti ja osaa homman, mutta nauttiiko se hommasta? ei todellakaan. Bea osaa myös olla todella leikkisä ja iloinen tiettyjen ”ystäviensä” kanssa. Mm.Kiri-whippet taitaa olla Bean parhaita kamuja, Kiriä pussaillaan ja sitä juoksutetaan. Samoin tietyt whippettytöt ovat päässeet Bean kaverilistalle, tietyt sellaiset sopivan rauhalliset ja fiksusti käyttäytyvät prisenssat. Bea ei yleensä pidä pennuista, paitsi "omistaan" eli Ilo on ok ja sellaisista rauhallisita ja fiksuista, jotka osaavat olla riehumatta sisällä. Mutta noin muuten, narttupennut on vielä ihan ok, jos ne on whippetejä. Muunrotuiset on yöks. Urospennut, olkoot sitten mitä tahansa rotua, on yöks.

Bea näyttää usein sille, että maailma potkii sitä päähän, ettei se koskaan saa kotona ruokaa, ja että aina sataa vettä. Vesisade on muuten ihan nounou, silloin ei voi astua nurmikolle pissaamaan, siinähän kastuu tassut! Kuitenkin se on hyvin onnellinen tyyppi. Tosin aikataulu on sille tärkeä ja sen sisäinen kello tietää, milloin on ruoka-, tai ulkoiluaika. Ja se istuu eteisessä/keittiössä siihen aikaan odottamassa ja katsoo minua vaativasti. Iltaisin Bealla on etuoikeus olla minun kainalossa, johon se käpertyy heti, kun vaan pääsee. Siihen ei tarvitse muiden tulla. Tai no, saa jos ei vaan osu Beaan. Muuten kuuluu murmur. Bea ei pahemmin diggaile kasanukkumista. Joskus, kun hänen korkeudelleen itselleen sopii, menee se jonkun laumakaverin. Tämä aiheuttaa lähinnä sen, että esim Uni menee vähän vaikeaksi, koska se tietää, että jos se kohta venyttää jalkojaan ja sattuu potkaisemaan kuningatarta, saa se kauniin hymyn ja murahduksen palkaksi. Bea on maailman onnellisin, kun se pääsee minun kanssa kaksistaan vaikka ihan vaan lenkille! Se juoksee riemusta yksinään ympyrää ja hymyilee koko olemuksellaan. Bea on myös helppo innostaa kokeilemaan uusia juttuja, kun se tekee kaiken, jos minä sitä vaan tarpeeksi kehun.

Vaikka Bea on siis omanarvontuntoinen, ei se koskaan aloita tappelua kenenkään kanssa, eikä kovin helposti provosoidu. Jos joku käy sille kunnolla päätään aukomaan, osaa se sanoa topakasti takaisin, mutta mieluusti sen jälkeen ottaa askeleen taakse päin.  
Kaverini ja vanhempani ottavat Bean mielellään hoitoon, koska se on niin huomaamaton ja helppo. Neiti omaa tuntemattomia ihmisiä kohtaan hieman pidättyväisemmän luonteen kuin Uni, mutta kaikille jo tutuksi tulleille ihmisille jaellaan suukkoja ja hännänheilutuksia, tosin Bean hillityllä tavalla. Bealla on todella hyvä muisti, ja se oppii tuntemaan tutut ja mukavat ihmiset jo heidän autonsa äänistä!

 Bea, joka tuli "vain lenkkikaveriksi" on juossut ahkerasti sekä radalla, että maastoissa ja on yllättänyt näyttelylinjaisen nopeudellaan, varsinkin kun on kooltaan pieni narttu. Radalla Bean juoksutyyli on täydellinen, nopea lähtö, kiskolle kiinni ja sitkeästi täysillä loppuun saakka. Harmi vain, että vauhtigeenit puuttuu! :D Maastoissa Bea juoksi upeasti kaksi ensimmäistä kauttaan. Se saavutti huikean Suomi-Cup voiton 2011 päivän parhailla pisteillä ja on juossut yhteensä kolme maastosertiä. 
Talvella 2016 Bea alkoi omituisesti sairastella ja yli vuoden kestäneiden tutkimusten ja lääkitysten jälkeen jouduin viimein avaamaan silmäni ja miettimään, mikä on koiran arvoista elämää ja mikä on sille parasta. Jouduin tekemään elämäni kauheimman ja vaikeimman päätöksen, jonka yli en ole vieläkään päässyt. Ei ole päivääkään, etteikö Bea olisi mielessäni. Kun rakastaa liian paljon.

Maailman rakkain Bea nukahti viimeisen kerran syliini 13.4.2017 pitkän sairastamisen päätteeksi. Kiitos Bea kaikesta, en ikinä unohda sinua.


Someähky

 Taas alan ajautua ajatukseen, että palaisi päivittelemään tänne blogiin kuulumisia lähinnä oman päiväkirjan tapaan, jotta jäisi mukavia mui...