Mei

EMM-18 SVKLMM-16 SVKLMM-19 FI KVA-M DK KVA-M EE KVA-M 

Little Bucharest What's My Name

"Mei, Memmu, Mehu, Mehukeisari, Meikku, Meimari, Memmuli, Memu, Meima"

6 vuotta

rotu: Englanninvinttikoira

synt.14.09.2013

kasvattaja: Little Bucharest, Joakia Junnila
rata: 280m 17,76sek
          480 m 30,09 sek
Helsingin vinttikoirakerhon ratamestaruus ja kartanon kannu 2016
HVK Cup voittaja 2016
HSKP 1 2019
maasto: 1./2 SERT 503 pistettä BIF (Hailuoto 2015)
1./2 SERT 505 pistettä (Lumijoki 2016)
1./4 SERT 544 pistettä BIF SVKLMM-16 (SMM 2016 Hämeenkyrö)
1./2 SERT 537 pistettä BIF (Tuomarinkartano 2016)
1./3 SERT 526 pistettä BIF (Hailuoto 2016)
1./3 SERT 542 pistettä BIF (Humppi 2017)
1./5 SERT 524 pistettä (Hailuoto 2017)
1./25 EMM-18 DK SERT CACIL BIF Tanska 2018
1./3 SERT 516 pistettä (Laihia 2018)
1./2 SERT 504 pistettä BIF (Mustiala 2018)
2./8 EE SERT Vara-Cacil (EMM-19 Viro)
1./3 SERT 510 pistettä (Kuopio 2019)
1./4 SERT 499 pistettä SVKLMM-19 (Vöyri 2019)
1./2 446 pistettä paras veteraani, uran päätöskilpailu (Hailuoto 2021)
Helsingin vinttikoirakerhon maastomestaruus 2016
Helsingin seudun kennelpiirinmestaruus 2016
Suomen Greyhoundyhdityksen maastomestari 2017
HSKP:n vuoden maastojuoksija 2016
SGY:n vuoden maastojuoksija 2016, 2017 ja 2018
HVK:n vuoden rata- ja maastojuoksija 2016 ja 2017
SVKL:n vuoden maastojuoksija 2016
Euroopanmestaruus 2018
näyttely: ERI
65,5cm
28kg

Kuva:Marko Pessi

Kuva: Jonna Kainulainen

Mei, monen vuoden haave ja muutaman sattuman summana toteen tullut unelma omasta englanninvinttikoirasta saapui meille marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 2013.

Deneview Snowtoe ja Mei erkkarissa 2016

Harkitsin joskus näyttelylinjaisen englanninvinttikoiran hankintaa, mutta niiden ulkomuoto on omaan silmääni aivan liian raskas ja liioiteltu, ei vinttikoiramaisen elegantti. Niiden kanssa harrastaminen olisi näyttelypainotteista, ehkä maastojakin hyvällä tuurilla. Radalle ei olisi mitään järkeä lähteä, varsinkaan kun SVKL:n puolella ei tunnu olevan lähtöjä.

Ystäväni hankki whippetinsä kaveriksi greynartun kesällä 2012 ja tuohon koiraan kunnolla arjessa tutustuttuani kuume ja halu omaan englanninvinttikoiraan kasvoi kasvamistaan. Mietin, että jos muutamme joskus ratakaupunkiin tai edes lähelle sellaista, hankin vielä tuollaisen itsellenikin.

Halusin kuitenkin greyn, jonka kanssa on mahdollisuus kokeilla monenlaisia harrastuksia, ei pelkästään yhtä. Tämän takia linjajako rodussa harmitti. Sekalinjaisia englanninvinttikoiria on Suomessa todella vähän ja olin jo muutaman vuoden seurannut Mein emän ja sen lauman elämää. 

Olin siis umpikujassa ja haudannut haaveeni. Sitten, bongasin Mein emästä kuvan tiineenä ja aloin seurata pentujen kasvua ja kehitystä. Sekalinjaisia pentuja. Sirosta, näyttelylinjaisesta emästä ja ratalinjaisesta isästä. Ihan täydellistä, mutta saahan sitä unelmoida..

Mutta se vain iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mein kuvat, tuo ylläoleva kuva itseasiassa, kertoivat kaiken tarvittavan, se kuuluu meidän laumaan.

Ja mitä minä sainkaan. Sain maailman hienoimman greyn, sain iloisen Hessu Hopon, sain ikiliikkujan. Mei on hyväntahtoinen hölmö. Tuttuja koiria nähdessään se tanssii balettia hihnassa ja samoin radalla se sinkoilee vieheen perään, jos pupu sattuu näköetäisyydelle. Mein paras kamu on sen miniversio Häsä, jonka kanssa tehdäänkin kaikkea kivaa: nukutaan vierekkäin, puhdistetaan toiselta korvat ja juostaan ulkona hullun lailla! Ja riehutaan sisällä lenkille lähtiessä ja ennen ruokaa ja kun omistaja tulee töistä ja ja.. Kun Häsä syntyi 2017 otti Mein välittömästi sen omaksi lelukseen ja kaksikko tunnetaankin paremmin nimillä urpå ja turpå, äly ja väläys, tohelo ja torvelo jne.. Aivan älyvapaata riehumista päivästä toiseen heti aamusta alkaen.

Mei suhtautuu uusiin asioihin loputtomalla positiivisuudella ja se on luonteeltaan todellinen hippi! Jokainen vastaantulija olisi Memmun mielestä tervehdyksen arvoinen. Mei luulee olevansa whippet ja siksi se ei oikein osaa leikkiä muiden isojen koirien kanssa painileikkejä, vaan katsoo niitä vähän kammoksuen. Kisapaikoilla se bongailee kaikki whippetit ja sinkoilee hepuloimaan niiden luo. Rhodesiankoiria se bongailee myös, ja pettyy usein kun eivät ne olekaan Kuopiosta tutut Rampo ja Robin. Mehukeisari vaan nyt on semmoinen aina iloinen tyyppi, hymyilee vaan.

Mei kuuntelee hyvin ja on tarvittaessa alistuvainen koira, mutta välillä huvittaa juoksennella pitkin poikin mieluummin kuin tulla hihnaan takaisin. Reilun vuoden iässä Mei alkoi uskoa käskyjä myös irtiollessaan. Meikku tulee poikkeuksetta toimeen muiden koirien kanssa ja tuntuu olevan todella monikielinen tyyppi. Mei rakastaa rapakoita, ojia, lampia ja järviä ja onkin vähän väliä viilentymissä jossakin nestepitoisessa. Siitä saa ihan uutta virtaa hepuliin! Mei on varsinainen treenari muille koirille ja se juoksee aivan hullunlailla irtiollessaan.

Mei sisäkaarteessa ohitusta tekemässä siskostaan Raisusta, kuvan ottanut Jaakko Stenroos Hyvinkäältä 19.9.2015.

Pentuaikana tuntui, että Mei nukkuu aivan liian vähän. Se oli silloin jo kyllä äärettömän kiltti: mitään tuhoja, askarteluja tai ilkeyttä ei tehty pitkienkään päivien aikana. Mutta se leikki ja riehui aivan jatkuvasti ja muutaman viikon pakkasjakso oli yhtä tuskaa, kun pentu purki patoutunutta energiaansa sisällä. Sisäsiistiksi Mei oppi jo 5kk iässä (aika huikeeta!), mutta iltariehujen aikaan saattoi pissa lirahtaa lattialle, kun piti tietenkin käydä juomassa kokoajan. Onneksi on Ilo ja onneksi on Uni. Ne leikittivät pentua kärsivällisesti pahimman energiavaiheen ohi ja Memmusta on kuoriutui oikein fiksu koira! Mei ja Bea löysivät yhteisen sävelen maalla kesällä 2014 ja niillä oli iltaisin ihan omat juttunsa takapihalla. Bea hepuloi ja Mei juoksi perässä.

Mei, sisko Raisu ja saman kennelin kasvatti Chalga. Kuvan otti Rami Hiipakka

Mei on ollut kaikkien haaveiden ja unelmien täyttymys. Se on aika haastava kisakoira, koska käy radalla niin kuumana, että sitä saa kaikin voimin pitää ettei se karkaa etuaikaan vieheen perään. 

Kuva: Marko Pessi

Kuva: Marko Pessi

Radalla Mein kiltti ja muita kunnioittava luonne näkyy, se antaa tilaa eikä mielellään ohita sisakaarteesta. Urallaan se on päässyt 9 sadasosan päähän kv-ajasta! Se on yllättävän nopea sekalinjaiseksi koiraksi. Mutta maastot. Se Mein ehdottomasti huikein juttu. Toki minä toivoin, että tuosta saisi kaveria maastoihin. Mutta mikä virtuoosi se onkaan. Se suorittaa kuin kiskoilla kulkeva robotti, sen ketteryys on jotain ihan älytöntä. Huikeaan kropanhallintaan lisättynä hurja vauhti ja maaginen kääntyminen mutkiin on kyllä uskomatonta katsottavaa. Mei on ihan ainutlaatuinen maastotaituri. 

Valitettavasti Mei jouduttiin steriloimaan keväällä 2017 kohtutulehduksen takia. Tietysti haaveilin, että sillä pitäisi tehdä pentuja. Onni kuitenkin onnettomuudessa: Mein sisaruksilla on ilmennyt autoimmuunisairauksia, jonka vuoksi myöskään Mein jalostuskäyttö ei olisi ollut järkevää. Tuskin tulen ikinä saamaan samanmoista greyhoundia elämääni, kyllä Mei on niin ainutlaatuinen eläin.  

Mei tositoimissa vajaa kaksivuotiaana, kuvat on ottanut Heidi Koivula.

Mein tähtihetkiä Suomen mestaruusmaastoissa 2016 Ari Salmelan ikuistamana. 

https://www.facebook.com/AriSalmelaPhoto/?fref=ts

Mei on meille äärettömän rakas hölmöläinen. Todellinen Hessu Hopo. Sen loputon positiivisuus ja avoin suhtautuminen kaikkiin asioihin on ominaisuus, josta itse kukin voisi aina välillä ottaa mallia. 

Mei stressaa automatkustamista tosi kovasti, pidemmät kisareissut on selvitty tryptofaanin avulla jotenkuten, mutta pitkillä reissuilla Mei läähättää itseltään jopa kilon verran painoa pois nesteenä. Tämän takia päätettiin yhdessä vanhempieni kanssa, että Mei jää sinne asumaan kesällä 2021, kun sen kisaura loppui. Rauhalliset, leppoisat eläkepäivät maalla ilman jatkuvaa stressiä autoilusta, ja kas kun koiralle alkoi karvakin kasvaa paremmaksi kuin ikinä ennen.