Ketäs me ollaan?



Kuva:Kerttu Tuomi 


Aurinkoisena sunnuntaiaamuna 31.8.2008 hyppäsimme ystäväni kanssa punaiseen Renaultiin, ja lähdimme ajelemaan kohti Pusulaa. Muutaman harhaanajon ja ylimääräisen mutkan (meillä ei ollut navigaattoria, vaan Google mapsista tulostetut ohjeet) jälkeen saavuimme määränpäähämme Pikkunokantielle. Sieltä mukaamme tarttui pieni raidallinen otus, joka ristittiin Beaksi. Vanhemmilleni se oli aikansa palkkaennakko, koska hankin sen salaa ja iskä näki tilitiedoista, että olin saanut opintojen ohella tehdystä työstä Sonerapisteellä palkkaennakkoa. Minulta tivattiin puhelimessa, mitä varten olin sitä pyytänyt mutta en kertonut, kunnes vanhempani tapasivat Bean yllärinä ekaa kertaa ja kysyivät "siis mikä ihana tämä on?!" "No se palkkaennakko", vastasin.

Bea mullisti minun maailmani, ja osoitti, miten upea ystävä, kumppani ja lemmikki koira voi parhaimmillaan olla. Siitä sitten alkoikin odotus, että Bea olisi tarpeeksi vanha toisen samanlaisen tuloon.







Sitten se tapahtui: hurahtaminen. Totaalinen uppoaminen harrastuksen syövereihin, eikä paluuta ole. Tutustuttuani Whiplandian Teamiin (Teemu Seppäseen ja Lotta Savolaiseen) aloin kiinnostua enemmän myös ratajuoksusta ja rakastuin heidän tuontinarttuunsa Disaan (Finlandia aus dem Gnomenhain). Tällä hetkellä kotoa löytyy Disan tytär, kaksi tyttärentytärtä ja tyttärentyttärentytär ja en päivääkään ole katunut, että ensikertaa nähdessäni Disan suustani pääsi "otan tuosta pennun, jos niitä joskus tulee.


Nykyään kaveripiiri koostuu pitkälti koiraharrastuksen kautta alkaneista ystävyyssuhteista sekä nyt Ilon myötä pääsin myös tutustumaan lähemmin kasvatustyöhön Whiplandian teamin kautta. Kävin kasvattajakurssin joulukuussa 2016 ja Whiplandian kennelnimi siirrettiin minulle ja Lotalle keväällä 2017.
Whiplandian P-pentue vanhempineen kesällä 2017. Kuvan on ottanut Kerttu Tuomi.

Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...