Nopsa

FI KVA-R DVM-17
Whiplandian In Time
"Nopsa, Nopo, Noppa, pikkuNopo, Riähkä, Nopsaruu, Pikku-Hippi, Pentu.."



rotu: whippet
synt: 10.8.2014
virallinen mitta: 46,7 cm
rata: KVA-R
18,77s/280m, 
23,31s/350m
32,90s/480m
maasto: 3 x SERT, CACIL, VARA-CACIL, Derbyvoittaja 2017
näyttely: EH
Sydän ultrattu ja kuunneltu 2016: terve
Dcm-diagnoosi avoin
Silmät terveet 2017
Steriloitu 2017


Elokuun 10 päivä muiden viiden pennun tuhistessa mamman tissillä lensi monta tuntia muiden jälkeen lapsivesikaari ja maailmaan saapui topakka brindle typy, jonka sain ihan omin käsin kätilöidä. Punabrindle pentu rynni isojen poikien yli tissille, kun sen käsistäni laskin ja se oli siitä hetkestä alkaen minulle hyvin erityinen tapaus. Koko kahdeksan viikkoa kärvistelin, kun olisi niin tehnyt mieli tuo pentu pitää kotona, olihan se juuri sitä, mitä unelmawhippetini oli. Pentu muutti asumaan Saloon toisen whippetin ja japaninpystykorvan kaveriksi ja siellä se viettikin elämästään 4,5kk. I-pentujen puolivuotistreffeille Nopsa saapui siskonsa Midan kyydillä ja enpä tosiaan uskonut, että sille tielleen se jäi. 

Eka maastokisa Laihialla syyskuussa 2016
Kuva: Harri Niemi

Ympyrä sulkeutui, kohtalo muutti kulkuaan ja Nopsa oli jälleen meidän laumassamme. Nopsan elämä entisessä kodissa oli ollut hieman levotonta toisen nuoren whippetin kanssa, joka ei ollut antanut kenenkään nukkua halutessaan villitä pikkusiskoa jatkuvasti leikkiin. Kun Nopsa tuli pentutreffeille pitkälle viikonlopulle, rauhoittui kotielämä Salossa ja entinen omistaja mietti kaikkien, erityisesti Nopsan parasta ja tarjosi sitä takaisin minulle.  
Nopsa tositoimissa. Kuva: Heidi Koivula

 Nopsa osaa olla todella rauhallinen ja järkevä, mutta se on todellakin tulta ja tappuraa irtijuostessaan ja se paimentaa Memmua juoksemaan yhä vaan kovempaa ja kovempaa. On se myös mammansa tapaan melkoinen tuulispää viilettämään metsässä ja treenaa aina täysillä. Nopsa tosin tekee ensin ja ajattelee sitten ja se meneekin monesti Mein perässä kuperkeikoin ja vetelee voltteja heinikossa. Pieni ja säpäkkä kun on, niin se on kuitenkin samantien jaloillaan ja raivolla ottamassa juoksuttajaansa kiinni. Muutenkin Nopsa on aika on/off koira. Se joko menee täysillä tai sitten se makaa ketarat ojossa sängyssä. 

Se, mitä Ilon pennuille haettiinkin isikoira Zekeltä, oli avoimuutta sekä tahdonvoimaa ja viimeksi mainittua tyttärellä on äitiään enemmän, minkä näen vain hyvänä asiana.
Kisakoirana Nopsa on periksiantamaton taistelija. Sen ajotyyli on hyvä ja se ottaa toisinaan todella hyviä startteja. Intoa on kuitenkin vähän liiaksi, ja Nopsa käy ennen omaa vuoroa ihan todella kuumana. Pari kertaa tuo kuumuminen on kostautunut siinä, että Nopo ei ole malttanut vaania kopissa vaan tehnyt siellä pari kuperkeikka ennen veräjän avautumista.. eipä olisi uskonut, että siitä luuseri-Noposta tulisi tuollainen kuumakalle ja hurjapää. 

 Nopsa on varsinainen roturasisti ja pikkupentuajan kokemukset erirotuisista koirista ovat hieman vajavaiset ja tätä ollaankin harjoiteltu ja totuteltu erilaisiin koiriin ja ihmisiin. Nopsa on todella nopea oppimaan ja hurjan helppo kaveri. 

 Nopsan kanssa tehtiin paljon töitä perusasioiden kanssa sen palatessa meille. Se jännitti monia "normaaleja" asioita, joita se ei ollut päässyt näkemään päiväsaikaan. Viehettä se ei ajanut ollenkaan puolivuotiaana, koska sitä ahdisti kaikki muu ympärilläoleva liiaksi. Käytiin eka kevät ihan vain katsomassa ratasuoraharkkoja sorsasalossa ja kierrettiin erilaisia koiratapahtumia. Kun piippanokan suusta alkoi kuulua erilaisia ääniä vieheen viilettäessä sen ohi, kokeiltiin harkkojen lopuksi mitä 8 kuukauden ikäinen punabrindle pupusta tuumaa. Ja tuumasihan se. Siitä alettiin viettiä vahvistamaan ja nopeasti alkoi löytyä tappofiilis. En halunnut pitää Nopsan kanssa mitään kiirettä, vaan vahvistaa sitä kaikinpuolin hyvillä kokemuksilla pikkuhiljaa.

Ilo-mamma ja Nopsa
Kuva:Marjo Pitkänen

Kaudella 2016, kun pennut tulivat kisaikään, odottelin Nopsan kanssa tarkoituksella ekat juoksut alta pois. Koko koirahan muuttuikin silmissä ekojen juoksujen jälkeen. Siitä kasvoi iso ja varma.

Nopsa on aivan ihana, omalaatuinen koira. Se on oikea kainaloinen ja tykkää kovasti läheisyydestä, mutta on toisaalta hyvin itsenäinen ja viihtyy hyvin myös itsekseen. Sillä on katseessaan sellainen tietty viisaus ja se on toisinaan vähän tosikko äkkiseltään katsottuna. Nopsalla on kuitenkin pilkettä silmäkulmassa ja sen nyrpeä ulkomuoto pettää usein, se on varsinainen pikkuapina kotona.

Nopsan kanssa koetut hetket harrastusten parissa ovat olleet erityislaatuisia ja saaneet aikaan enemmän tunteita kuin mitkään aiemmat. Se mutkikas polku, mikä on sen kanssa yhdessä kuljettu on tehnyt meistä saumattoman tiimin ja jokainen kisasuoritus tuntuu minulla sydämessä kun näen sen pienen raidallisen luuserin jahtaavan viehettä ihan oikeasti tosissaan.


Nopsan kovan onnen vuosi 2018 alkoi ensin kiviongelmilla, kun hiekotushiekan muruja porautui syvälle sen takajalan varvasanturaan. Tassu avattiin kahdesti ja koko kevät toivuttiin. Toipumisaika oli sitten kuormittanut toista jalkaa enemmän kuin toista ja tämä kostautui sillä, että toinen reisi revähti kesäkuussa. Toinen revähti syyskuussa. Voi olla, että Nopsa ei pysty enää palaamaan radalle ja se harmittaa minua hirveän paljon. Pääasia on kuitenkin, että Nopsa pystyy juoksemaan normaalisti irti ja nauttimaan vapaanaolosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luvan kanssa

 Odotuksia. Oletuksia. Olettamuksia. Toimintamalleja. Valmiit polut. Viitoitetut tiet ja reitit.  Talvella tapahtui monenlaista. L-pentueen ...