Kauheena kaikkee!

Lähdetääs purkaa vähän aikajärjestyksessä näitä tapahtumia. 

Heinäkuun lopussa tein sellaisen extempore-reissun Västeråsiin, kun Hurri oli selvittänyt tiensä Ruotsinmestaruusfinaaleihin ratakisoissa ja oli ihan pakko päästä näkemään finaalit livenä. Varsinkin, kun löysin hyvän tarjouksen meno-paluu lennoista ja Hurrin omistajien tytär Carina tarjoutui majoittamaan minut yhdeksi yöksi ja kuljettamaan kentälle. Lento oli aamusta Arlandassa, minulla oli vallan aikaa etsiä syötävää ja bussi, jolla pääsisin 170 kilometrin päähän Västeråsiin. Västeråsista nappasin paikallisbussin, jolla menin kisapaikan lähellä olevalle ostarille ja sieltä Carinan kyydissä radalle. Hurrin ja omistajiensa Åken ja Annikan ilme oli näkemisen arvoinen, kun pamahdin yllärinä paikalle. Kisapäivä oli kiiretön ja pitkä, vähän väliä satoi kaatamalla ja lähdöissä pidettiin taukoa aina pahimpien kuurojen ajan. Rata meni kuravelliksi ja vieheenveto ei toiminut kaikissa starteissa. 

Hurri ihana murunen! Niin on ihana luonne tälläkin pojalla ja en osaa kirjaimin sitä ilmaista, miten lämmin rakkaudentunne jäi sydämeeni siitä, että sain nähdä Hurrin pitkästä, pitkästä aikaa. Voi rakkaus. Hurri oli aika kookas uros, mutta erittäin sporttinen ja ihan nättikin. 

Ruotsissa ei pidetty kiirettä kisojen läpi viemisessä. Kaikki tuntuivat olevan varsin hyvällä tuulella ja kisat kruunasi palkintojenjaossa soitettu "we are the champions". Ruotsissa palkinnot jaettiin heti jokaisen startin jälkeen ja lanaustaukoja pidettiin myös aina starttien välissä. 

Lyhyemmän matkan mestaruuksia.

Hurrin kotijoukot Åke ja Annika sekä heidän lapsenlapsensa Linus keltaisessa Gästriken paidassa.

Ennakkospekulaatiot radan varrella ennustelivat litimärästä radasta etua Mambo Jambolle, joka on tottunut treenamaan merenrannalla ja näin ollen jaksaa painaa märällä hiekalla kuin juna. Hurri oli viikolla kellottanut harkkamatkana alle sen hetkisen rataenkan, mutta näin märällä radalla ei tultaisi ennätysvauhteja juoksemaan. 

Rakas hännänheiluttaja. Omistajansa kertoivat Hurrin olevan oikein helppo ja hyvä laumakoira. Kisapaikoilla älyttömän helppo ja rauhallinen, mutta vieheen perässä periksiantamaton ja taistelutahtoinen. Ruokansa se kuulema hotkii ihan sadasosasekunneissa. :D

Hurrille oli arpoutunut varsin huono lähtökoppi. Se starttasi keskeltä kolmoskopista ja ulkokopista lähti mm. puoliveli Dirham, joka vetää todella rajusti kiskolle yleensä matkalla muihin törmäillen. Hurri jäikin lähdössä pahasti pussiin, mutta pusersi sieltä itsensä johtopaikalle ensimmäisessä kaarteessa. Takasuoralla meno näytti lupaavalle, mutta kaarteessa mustat kilpakumppanit blokkasivat Hurrin menon ja siirtyivät sen edelle. Etusuoralla eroa oli jo niin paljon, ettei Hurri enää millään saavuttanut johtokaksikkoa. Mambo Jambo puksutti kuin juna tänäkin vuonna SM-voittoon. Huonoille ei hävitty. Kolmantena ylittyi maaliviiva ja olihan se jo upea saavutus alle kaksivuotiaalta vähän kilpakokemusta omaavalta Hurrilta. Ulkokoppi ja sieltä hyvä lähtökiihdytys... Ainakin kisa olisi ollut tosi tiukka sillä tavalla. Mutta ensi vuonna Hurri tulee olemaan todella kova koira Ruotsin radoilla, ja onhan se sitä jo nyt. Uskomattoman hienoa. 

https://www.facebook.com/greyhoundbilder.blomkvist/posts/1774222649458112 linkki videoon.

Aivan ihana reissu. Aivan ihanat ihmiset. Åke oli niin tyytyväinen Hurriin, vaikka varmasti ensimmäisenä tunteena oli pieni pettymys kun tiesi mitkä mahdollisuudet Hurrilla oli. Sain niin lämpimän halauksen kisan jälkeen, ettei minun tarvitse hetkäkään miettiä mikä Hurrissa on sen omistajille kaikkein tärkeintä: ei kisat, ei voitot. Koira itse. Sitä rakastetaan ja hoidetaan viimeisen päälle, onhan se kuulema ihan "Husses hund". 

Ikimuistoinen viikonloppu länsinaapurissa, ei kyllä jää viimeiseksi kisamatkaksi Ruotsiin. 

Seuraavana viikonloppuna Hurri nappasi voiton ja samalla uuden takin. 

Mehukatti juoksi HVK Cupissa keskiviikkona 17.8. Vähän jännitti kelien puolesta, kun alkuviikko oli saatu vettä niskaan ja kisapäivän aamunakin vielä satoi. Luontoäiti antoi kuitenkin tämän kisan sujua mukavasti alusta loppuun ja taivas repesi vasta palkintojenjaossa. Mei voitti odotetusti starttinsa, mutta kv-aika jäi parin kymmeyksen päähän. Nyt kuitenkin keskitytään ylläpitämään kestävyyspuoli, kun edessä on muutamat maastokisat. Hyvin on Memmu laumalleen ruokaa tienannut talveksi, jo kolmekymmentä kiloa. :)

Memmun kisakuvista kiitos Marko Pessille

No, sitten joku aivopieru oli heinäkuun helteissä ilmoittaa Ilo ja Nopsa Heinolan näyttelyyn. 

Mimmun mielestä näyttelyssä oli tosi tylsää.

Pamppu oli myös ilmoitettu näyttelemään. Pamin kuvat on ottanut Jonna Kainulainen.

Mutta niinhän se tuomari tykkäsi lihaksikkaista koirista ja palkitsi whippetejä vuolaasti parhaalla laatuarvosanalla. Jokunen koira sai EH:n ja arvelin, että Nopsa voi olla yksi niistä: vaikka sen kroppa on tosi kiva, sen korvat ja piippanokka lahjakkaasti pilaavat sen ulkomuodon noin niinkun näyttelymielessä. Pikkulikat olivat JO avoimessa luokassa täytettyään kaksi. Nopsa esiintyi kivasti, eikä se edes jännittänyt pöydällä tai pelännyt tuomaria! Jee, miten se on reipastunut!! Ravissa sillä oli niin kivaa, että se loikki kuin kenguru, mutta en kyllä antanut sen häiritä. Nopsan kanssa pääasia kaikessa on saada mukavia kokemuksia. Korvat sillä oli pystyssä koko ajan, mutta seisoipahan reippaana ja kontaktissa! Tuomari selitti, että on ihana kroppa ja niin lihaksikas ja kiva, mutta nuo korvat ja tuo pää, hän ei valitettavasti voi antaa kuin EH:n. Minä vaan nauroin ja kehuin Nopoa, niin hienosti se esiintyi. Nopo hyppäsi pusuhalimaan ja kiitettiin tuomaria oikein iloisina. :D

Nopsa siis AVO EH tämmöisellä arvostelulla:

"Juoksijatyypin narttu, jolla on erittäin hyvä aktiviteettitaso. Erittäin hyvässä lihaskunnossa. Pää voisi olla tyypillisempi ja elegantimpi. Korvat eivät ole kovin hyvin kannetut."

Pamikin esiintyi ihan mukavasti ja se sai ERIn!

"Hyvässä lihaskunnossa oleva narttu. Pää voisi olla elegantimpi ja tyypillisempi. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvin esitetty. Hyvät liikkeet"

Pamilla valeraskaus on laittanut pään aika sekaisin, ja sitä ei viehe kiinnostanut pari viikkoa sitten ollenkaan. Nisät sillä on vieläkin täynnä maitoa, inhottavasti juuri SM-maastojen alle ylimääräinen jännitysmomentti ehtiikö pää palautua ajoissa. Kassellaan! 

Ilo oli käyttöluokassa kahden muun ratalinjaisen nartun kanssa ja se sai ERI:n ja SA:n ja oli kolmas. JEE! Pelkkä ERI olisi riittänyt, mutta vielä SA! Nyt Pilli on virallisesti Kaunis Juoksija ja saadaan anoa Whippet-Harrastajien diplomi. Ilo oli kyllä varsin ihana näyttelykaveri, kiltisti odotteli vaikka oltiin Nopsan kanssa kehässä ja oli ihan fiiliksissä, kun pääsi omalla vuorollaan tuijottelemaan mammaa silmiin namin toivossa. 

"Hyvässä lihaskunnossa oleva narttu. Pää voisi olla elegantimpi. Korvat eivät kovin hyvin kannetut. Rintakehä voisi olla hieman syvempi. Hyvin esitetty. Hyvät liikkeet."

Kuva: Eija Lähdesmäki

Kuva: Marko Pessi

Väiski on harrastellut aktiivisesti radalla ja maastossa. Tampereella 350 ratastartti ei ollut ihan onnistunein. Ulkokopista lähtenyt koira haki rankasti sisälle ja Väiski taas otti enempi linjaa ulkoa ja näinhän siinä sitten käy. Aika jäi pari kymmenystä kv-ajasta, eli ihan hyvin tuohon muiden välisenä pingispallona olemiseen nähden. Väiski juoksee nyt enempi 280 metrin matkaa, jotta vältetään kaarteeseen starttaaminen ennen kuin poika on vähän oppinut ja saanut kokemusta ovaalista ja sen kaarteista. Sitkeä pikkumies!

Kuva: Kati Kanerva

Maastoissa sen sijaan onkin kulkenut. Väiski juoksi Luhtisaalistuksessa kaksi erittäin tasaista ja upeaa juoksua ja oli KOLMAS kahdestakymmenestä uroksesta. Finaalipojot olivat todella huikeat: 252, ja taisivatpa olla kaikkien whippetluokkien parhaat finaalipisteet. Väiski tulee olemaan tosi kova luu SMM-kisassa ensi sunnuntaina. 

Mida murunen 2v! Mida kävi Nopsan kanssa synttärijuoksuilla metsässä ja Nopo pisti siskon kunnon koordinaatioharjoitukseen. Hyvin jalka kestää irtiolot, ihan huippumahtavaa!!

Nii. Ja sit Nopsan juoksuharrastus. Juoksupöhöt alkaa olla lähteneet ja neiti näppärä on ollut niin riehakkaalla tuulella, että lähdettiin kokeilemaan harkkoihin yhden hienon yksinjuoksun jälkeisellä viikolla parivetoa lyhyellä matkalla. Nopsa juoksi Iivari-whippetin kanssa. Ensimmäinen harjoitus meni hyvin, mutta selvästi Nopsa vielä hieman ihmetteli, että miten kaverin ohi pääsee ja tuli rinnalle kaarteessa pujahtaen sisäradalle ja maalissa olikin aavistuksen ennen.Vieheellä Nopsa lähinnä haukkui metrin päässä, ei ihan uskaltanut käydä sitä kunnolla tappamaan kaverin ollessa siinä. Seuraavalla viikolla otettiin uusinta, sama matka ja sama kaveri. Yllä video siitä vedosta. Nyt Nopsa teki sen, mitä piti ja survoi ohi heti tilaisuuden tullen ja oli maalissakin selkeästi ekana. Vieheellä Nopo raivosi ja repi ihan fiiliksissä ja murisi Iivarille, että minun pupu perkele. Jes, tuommoinen asenne sen olla pitää!! 

Tästä innostuneina otettiin eilen ensimmäinen ryhmäkoejuoksu. Iivari ykköskoppiin, Nopsa kolmoseen ja Ilo vitoseen. Nopsa otti älyhyvän lähdön ja puski heti kaarteessa kärkeen ja piti paikkansa koko matkan maaliin asti. Pupulle tultiin voltilla ja se tapettiin perusteellisesti. Ihan mahtavaa! Sanonko vielä, ihan mahtavaa!!! Siis huippuahuippua, että tuo kakara on kasvanut kisakoiraksi ja onneksi maltoin odotella ekan juoksun ja sen pöhöt ennen pariharkkoja tai kisasuunnitelmia. Nyt se on satavarma ja kisavalmis raitapaita. Eka maastokisailmo lähti siis matkaan, jännää! Mikään tykki se ei radalla ole, eikä varmaan tule olemaankaan. Mutta eiköhän se kv-aikoja kulje helposti. Tänä syksynä keskitytään enempi maastoilemaan ja hakemaan sieltä itseluottamusta ja harkkaillaan radalla sopivien kavereiden kanssa hyviä kokemuksia hakien. Jos sitä ihan loppukaudella jonkun ratastartinkin saisi alle. :) 

Ensi viikonloppuna edessä siis ne SM-maastot, Memmulla lauantaina ja Ilon pennuilla sunnuntaina. Harmi, kun Nopsa ei vielä ehtinyt kekkereihin mukaan.. mutta ensi vuonna sitten!

I-pennut 2v!

Håkan

Hurri

Väiski

Mida

Nopsa

Pami

Ihanaa syntymäpäivää rakkaat pikinokat! 

Blogi päivityksineen laahaa nyt vähän jäljessä, mm. Ruotsin reissu tuli tehtyä tuossa.. pikapikaa kirjoittelen!

Kisapäivityksiä

Pami (W. Inside I Am Dancing) kävi maastoilemassa Vironmualla varsin onnistuneesti 16.7 ja voitti ylikorkeat kera sertin! Tytsyn pää oli ollut vähän sekaisin vielä juoksun jäljiltä eikä se ollut esimerkiksi jäänyt vieheelle ollenkaan. Pisteet olivat kuitenkin yllättävän hyvät: 477. Pami oli selviytynyt reissusta hienosti, mitenkäs muutenkaan. Ei ollut paljon laivamatkat tai muut muuttujat neitiä stressanneet. :) Nyt Pami pitää kuitenkin hetken luovaa taukoa ja palailee asiaan sitten Suomenmestaruusmaastoissa ja ratakisoihin debytoi syksymmällä, kun saadaan vauhti takaisin. Nopsa-systerin kanssa odotellaan innolla elokuun loppua, kun pääsisi harkkailemaan kaverin kanssa ja viemään koiraa eteenpäin kohti kisauraa. 

Entäs meidän mamma-koira, aloitti sitten juoksunsa samana päivänä kun ilmoitin sen Hyvinkään maastoihin ja samalla sinetöi tämänkin kisakauden siihen. Aargh! 8 kk näyttäisi olevan juoksuväli nykyään, ja kohtua ei viitsi vielä viedä, kun olisi vähän suunnitteilla ensi kesäksi pennut sille. Katsotaan, miten suunnitelmat etenee.

Ilon hoidossa Mei ja Nopsa

Kaunis laumani.

Väiski (Indiana Jones) oli ilmoitettu ensikilpaan radalle Hyvinkäälle 23.7. Minimies joutui heti täyteen kuuden koiran lähtöön, koppiarvonta antoi onneksi neloskopin, minkä arvelin olevan Väiskille ihan hyvä: se tuntuu ottavan tosi napakoita startteja ja pääsee varmaan alta pois, jos joku pyrkii ulkokopista kiskolle. Päivä oli todella pitkä ja Väiskin sijoituslähtö juostiin klo 16 pintaan, vaikka eläinlääkärintarkastuksessa oli pitänyt olla jo aamulla aikaisin.

Jännitys tiivistyi, kun koirat olivat kopeissa ja viehe lähti liikkeelle. Väpä otti kuin ottikin hienon startin ja juoksi mukavasti suoraa linjaa kopista ulos, haki jopa vähän sisään. Kaarteessa sitten otti taas linjan ulompaa ja juoksi siis vähän pidemmän matkan kuin muut. :D

Väiskin startti kohdassa 2:58

 Kyllä allekirjoittaneella pukkasi vähän kyyneltä silmäkulmaan: ensimmäisenä syntynyt tulppa-taisto, lihava ja hirveä riiviöpentu paineli siellä ovaalilla isona ja taitavana välittämättä tuon taivaallista ruuhkasta. Sitten minun pitikin lähteä pikapikaa lämmittelemään Memmua, mutta autolle kuulin lähdön tulokset: Väiski kolmas ja aika 19.23s eli käyttövalioaika!!! Ihan mahtava ensistartti Väiskille.

Väiski ihan kohta 2v!

Mehukatti oli lähdössä 57, päivän viimeinen sijoituslähtö ennen whippetien ratamestaruusfinaaleja. Startti ei taas ihan osunut kohdilleen ja sisko riuhtaisi ulkokopista kaulan heti alkuun. Mei piti sisälinjan koko matkan ohittaen kaarteessa Chalgan ja piti linjan vielä kaarteen loppuun asti, kunnes oli saavuttanut Raisun ja ei päässyt läpikään juoksemaan, joten se leikkasi ulkoa tilaa ja paineli rinnalle ja heti taas maalin jälkeen reilusti ohi. Tällä kertaa kirsu oli kuitenkin sen hiuksenhienon eron verran ennen siskon kirsua maalikamerassa ja Mei voitti startin sadasosalla! :D Hitsit, kun se pitkä matka vaan sopisi sille niin paljon paremmin. Nytkin sai koneen käyntiin vasta maalisuoralla. Aika 18.04 oli taas parannusta edelliseen ja siitä se selvästi alkaa vauhti löytymään.

Palkintojenjaossa olikin taas ylläriä kerrakseen, kun Mei sai toistamiseen vinttikoirakokeiden ylituomareiden erikoispalkinnon, eli vintyt-pokaalin. Yt saa jakaa sen valitsemalleen ihmiselle tai koiralle, yleensä sykähdyttävästä tai mieleenpainuneesta suorituksesta. (Bea sai vintyt-palkinnon voittaessaan cvm-11 päivän parhailla pisteillä ja Mei pokkasi samanlaisen viime syksynä kartanolla parantaessaan omaa ennätystään reilusti)
Ylituomarin mukaan Mei otti upeasti takamatkalta muut kiinni ja teki rohkean linjanvaihdon ja ohituksen etusuoralla, minkä ansiosta tuli voittajana maalilinjan yli.
Kerttu oli ihanana yllärinä videoinut whippetlähtöjen välissä olleen greylähdön joten tässäpä pikkuisen parempilaatuinen ja viihdyttävämpi video Mein startista.

Kertakaikkiaan upea koira. Niin ihanaluonteinen, kaunis ja taitava. Ihan unelmien täyttymys.

Auringonpalvoja Bea

Meidän koirilta löytyy liuta mitä erikoisempia lempinimiä, ja Mei on yleensä Mehukeisari (don't ask). Päätinpä piirtää kuvan siitä, mille meidän mehukeisari näyttää. 

Håkan (W. I Am Legend) on kehittynyt hurjasti ja näyttää t o d e l l a kivalta! :)

Luhtisaalistelut jää siis meiltä nyt väliin. Mei pääsee mahdollisesti debytoimaan GRL:n puolella kuun lopussa, jos tulee muitakin saman vauhtiluokan koiria kisaamaan. 

Mei aloitti ratakauden

Mehu-keisari eli Mehu eli Heimo eli Heikko eli Mei alkoi olla pikkuhiljaa jo ulkoisesti kunnossa huhtikuun kiiman jäljiltä, joten ilmoitin sen 9.7 Kartanolle ratakisaan. Mei juoksi tutuiksi kisakavereiksi tulleiden Raisun ja Chalgan kanssa lyhyen matkan sijoituksessa. Arvelin, että vauhti ei ihan vielä ole kohdallaan, koska kiiman lopusta on vasta 2,5kk. 

Mei oli melko raskas kilpailutettava lauantaina: se haukkui, riehui, heti volttia, piruettia ja kaiken ohella yritti purra aina välillä hihnaansa poikki. 280 metrin kopeille ei pääse kartanolla mistään "takaportista", joten ennen omaa lähtöä on oltava hyvissä ajoin alueella, jossa ei ole juuri mitään näkösuojaa radalle. Niin, omilla käsillä voi yrittää epäonnistuneesti peittää greyn näkökentän. Kuulon sulkeminen ei olekaan yhtä helppo juttu, jo vieheen pörinä kun saa Memmun sekaisin. 

Kun vuoro vihdoin koitti, viehe pöräytettiin käyntiin ja tämän jälkeen yritettiin lukea riehuvilta siskoksilta siruja ja tarkistaa varusteita ennen kopitusta. Raisu kilahti hulluna haukkuvalle Memmulle ja ampui sen päälle lähtöportilla. Onneksi oli jo kopat päässä. Kopissa Mei taas ryski etuveräjää, mikä tarkoitti sitä että se myöhästyi startissa jonkun verran. Tämän jälkeen se lähti kirimään muita kiinni. Kaarteessa juuri etusuoralle tullessa Mei oli päättänyt puristaa ohi ulkokautta, mutta Raisu otti linjan sen eteen ja Memmuli kokeilikin taas sisälinjaa. Siitä se sitten juoksi, toisena maalilinjan yli mutta taas ekana vieheelle, joka pysäytettiin kaarteeseen (!) Ja siinähän olivat rytinällä sisko ja Chalga Mein perässä. Memmun aika 18'11, ihan ok.

Sunnuntaina käväistiin Lauran kanssa Kouvolassa vilkaisemassa peltopileet ja kannustamassa ylikorkeissa kilpailevaa Håkania. Håkanille arpoutui alkuerään hyvä ja siististi juokseva pari, joten siltä osin sai olla hyvillä mielin. 

Ukkonen ryski ja paukkui taustalla, mutta kisapaikka säästyi kuin ihmeen kaupalla ukkosmyrskyltä. Itseasiassa ainoastaan pari hassua vesipisaraa eksyi kisapellolle ja muun ajan paistoi aurinko. 

Juhannuslauantaina ratakisoissa tullut hylkäys paukutteli jännitystä takaraivoon, mutta uskoin kuitenkin Håkanin juoksevan siivosti, eihän sillä ollut mitään ongelmia Lumijoellakaan. Håkan oli päässyt nyt ottamaan kiinni kevään saikkuilusta johtuneen levon ja kuntopuoli oli huipussaan. Arvelin, että H voi vetää superkisan, koska saa enempi pitoa pellolla ja pääsee huudattamaan sahaa (eli käyttämään vauhtiaan paremmin). Alkuerässä rata alkoi muutamilla mutkilla, joista tiukimman Håkan veti vähän pitkäksi. Se otti pitkällä suoralla parin kiinni ja paineli lopussa ohi. Puhdas siisti juoksu ja pystyssä pysynyt koira, tavoitteet saavutettu. Pisteitä kuunnellessa hymy nousi huulille, alun lipsahdusta lukuunottamatta Håkan sai tuomareilta hyvät pojot ja oli niillä alkuerien jälkeen jaetulla kolmannella sijalla. Finaaliin oli tiedossa taas mukava pari, joskin jonkun verran hitaampi. 

Finaalirata oli kuin tehty nopealle koiralle ja kyllähän sen huomasi. Håkan otti löysät pois alun kiihdytyssuorilla ja tuli lopun mutkat tarkasti ja hyvin. Huikeat pisteet: 253 ja koska missattiin johtoparin pisteet, jouduttiin jännittämään palkintojenjakoon asti Håån lopullinen sijoitus. Håkanin yhteispisteet olivat 486, ja laskin sen olevan vähintään kolmas sarjassaan. Niillä pisteillä olisi ollu normisarjan 32 osallistujan joukossakin toinen! Aika hyvin ylikorkealta, niiden pisteet kun harvemmin yltävät normien suorituksiin.

Vielä mitä, koira toisensa jälkeen palkittiin ennen Håkania ja niin se vaan 

 voitti luokkansa Sertillä ja k-svk:n maastomestaruudella. Ihan superia!! Håkan nähdään seuraavan kerran suomenmestaruusmaastoissa Tampereella. 

  Eilen oli Mein vuoro päästä kokeilemaan omaa matkaansa, 480 metriä, kartanolle hvk:n ratamestaruuteen ja kartanon kannu -kilpailuun. Lämmittely ja odottelu sujui paljon mukavammin, kun 480 metrin koppien taa pääsi livahtamaan juuri yhtä starttia ennen omaa ja sitä ennen pystyi kävelemään mahdollisimman kaukana radasta. Mei oli vissiin saanut sopivasti lauantaina pahimmat innot purettua ja malttoi odottaa kopissa aivan rauhassa. Nyt olin pyytänyt erikseen, että muistavat pysäyttää vieheen greylähdössä takasuoralle, ei kaarteeseen. Mei nappasi ihan mukiinmenevän startin, Chalga otti tuttuun tapaansa paremman ja Raisukin taisi kuitenkin tulla kopista aavistuksen ennen Memmua. Etusuoran Mei tuli kuononmitan takana, mutta kaarteessa kilpakavereiden hieman kolaroidessa keskenään se luikahti ulkokautta molemmista ohi ja rupesi juoksemaan. 

Mei palautui startistaan yllättävän nopeasti. Keli olikin aika sopiva, kuiva mutta ei liian kuuma. Lähdön ajat kuulutettiin kävellessäni autolle juottamaan Memmua ennen jäähdyttelylenkkiä ja perhana vie, 30.09 sek. Oma enkka ja vain 9 sadasosaa yli kv-rajan. Kyllä se tänä kesänä sen käyttövalioajan tai useamman vielä juoksee, kunhan saadaan se kauan odotettu vauhti takaisin. 

Kaiken tarvittan rumban jälkeen ollaan loppusuoralla Greyhound Racing Liiton kisailun aloittamisen kanssa. Nyt tarvitsee enää päättää, mistä kisasta aloitetaan. Ilo tuleekin juoksemaan ainoastaan GRL:n puolella tällä kaudella ja Mein olisi tarkoitus saada sieltä pari starttia alle. Nopo aloittaa ratakisauransa sieltä, kunhan saadaan siltä juoksupöhöt pois. 

Suloinen Uni.

Vesisateen siivittämä 7 kilometrinen.

Viikolla saatiin vieraita, kun Lotta kera Disan, Riesan ja Karman tuli meille yökyläilemään. Käytiin Luukissa pienimutoisella whiplandian miitillä, kun paikalla olivat Ilo (w.wonderchild), Nopsa (w.in time), Riesa (w.wild child), Disa (finlandia aus dem gnomenhain), Mida (w.ice age) ja Riemu (w.wind whisper).

Ilo pitäisi ehkä käyttää Hyvinkäällä maastoilemassa, jos sen kanssa halajaa maastoäsämmiin. Mei juoksee seuraavan kerran lyhyen matkan sijoituksessa Hyvinkäällä 23.7. Väiski tulee samoihin skaboihin aloittamaan ratakisauransa, jännää :) Pamilla on viikonloppuna edessä matka Etelänaapuriin ja mahdollisuus pokata maastoserti vironmaalta.  

Ihanaa, kun omankin porukan kausi pääsi vihdoin ja viimein kunnolla alkamaan. :)