Pentukuulumisia

Pienet pötkylät kasvavat hurjaa vauhtia ja nyt on jo kaikilla silmät auki. Puremista ja pusuttelua harjoitellaan vuorotellen. Luonteet ovat pysyneet aika samanlaisina kuin ihan pieninä. 

Nyt pentuaika on todella helppoa. Pennut vain nukkuvat ja syövät vuoron perään tyytyväisinä. Kohta se alkaa, meno ja melske! Sopivasti myös kesäloma juhannukselta, joten pennut pääsevät ulos riehumaan. 

Ihana Appi, kaikinpuolin täydellinen äitinsä kopio. Aivan ihana tyttö.

Twiitti. Edelleen kiltti ja hymyileväinen sekä vähän muiden jalkoihin jäävä. 

Insta, kovaääninen ja luonteikas typy, joka kuitenkin tykkää ihmisistä jo nyt ja söpöstelee minkä ehtii.

Feissi, the man. Kovapäinen ja kovaääninen. Tunkee heti syliin, kun pentulaatikkoon istuu. 

Bookki, maailman rennoin mies! Älyttömän söpö nallekarhu. 

Kaikki ylläolevat kuvat ottanut isikoira Voiton omistaja Kerttu Tuomi. 

Ja Hästä, joka ei edelleenkään pysy paikoillaan hetkeäkään, raivaa tiensä parhaalle tissille eikä valittele turhaan. 

Easy puppylife.

Bookki.

Yksi typy saattaisi olla vailla tuttua harrastavaa kotia, laitahan viestiä jos kiinnostuit! :) 

Pennut syntyivät, 2 + 4

Ilo aloitti sunnuntaiaamuna ruokakupilla nirsoilun ja lopettikin syömisen päivällä kokonaan. Lämpö alkoi pikkuhiljaa hiipua lähemmäs 37 astetta ja niinhän me sitten vihdoin tavattiin masuasukkien kanssa maanantaina 29.5 aamupäivällä. Synnytys sujui alkuun todella sutjakkaasti: ekan pennun ja pienen tauon jälkeen viisi pentua syntyi puolen tunnin sisään, mutta sitten tuli pitkä odotus. Ilo supisteli ja puski, työnsi ja supisteli, taas puski ja taas supisteli. Välillä ei tapahtunut oikein mitään ja välillä taas ponnisti. Lopulta jouduin hieman avittamaan takajalat edellä tulevan pennun ulos puoli kolmelta iltapäivällä. Se oli iso, 400 grammainen narttu. Harmillisesti se oli eloton. 

Eikä siinäkään vielä kaikki. Ilo jatkoi supistelua ja ponnistelua taukojen välissä vielä ilta kahdeksaan asti, kunnes päätin, että nyt joudun kaivamaan viimeisen pennun ulos ettei meidän tarvitse lähteä sitä leikkaamaan. Se oli myös tulossa takajalat edellä ja jouduin oikeasti aika voimalla vetämään sen ponnistusten mukana ulos. Jäätävän pitkä ja iso kaunis punainen uros. 425 grammaa, mutta tiesin ettei se olisi enää elossa niin monen tunnin jälkeen. Eikä se siitä vironnut. Suretti nuo kaksi isoapientä pentua, jotka eivät saaneet mahdollisuutta elämään kun joutuivat aivan liian kauan olemaan synnytyskanavassa. Ne olivat vain aivan liian isoja ja kaikenpäälle väärässä asennossa tulossa ulos. Koko päivä oli mennyt synnyttäessä ja olin aivan puhki ja kun viimein se vika pentu oli ulkona, itkin vaan helpotuksesta että saatiin se Ilon kanssa ponnisteltua se luonnollisesti ulos. Ilo oli tehnyt aivan hurjan urakan, synnyttänyt pentuja 12 tunnin ajan. Ja siinä se tunnollisesti niitä kuutta elossaolevaa hoivasi ja huokui äitiydenonnea. 

Pystyi vihdoin nauttimaan ihanista kuudesta virkeästä pennusta, jotka tissillä tuhisivat. Poikia tuli vähemmän kuin oli tilattu ja narttuja taas yksi extra. Kaikki pennut kasvavat huimaan tahtiin ja voivat hyvin. Luonne-erotkin ovat jo selkeästi nähtävissä näin pienillä. Pidemmittä puheitta esitellääs meidän ihanat somepentueen tyypit:

Ensin tytöt:

Insta, on pentueen kovaäänisin ja vaativin typy. Se vaikuttaa olevan varsin temperamenttinen ja "älykäs" jos nyt kohta viikon vanhasta pennusta voi niin sanoa. Insta on yleensä Bookin vieressä nukkumassa ja ne syövätkin vierekkäisillä tisseillä. Insta ei rauhoitu punnittaessa vaikka mitä kikkoja sen kanssa tekisi. Vahva on tahto. 

Hästäg on iso ja vahva tyttö, joka taistelee itsensä voimalla takatisseille muiden ali tai yli tunkien. "Läpi harmaan kiven" sopii tähän pentuun hyvin. Hästäg taistelee vaa'alla ja käsissä aikansa, mutta sen saa kuitenkin rauhoitettua ihan paikoilleen silittelemällä.

Appi on perusihana pentu. Sillä on sopivasti luonnetta ja tahtoa, mutta se on yleensä aina hyväntuulinen eikä itke turhia. Se kuitenkin näyttää hyvin vahvasti, jos esimerkiksi punnitus ei ole sen mieleen ja kampeaa itsensä vaakakupista voimalla pois. Appi vaikuttaa kaikinpuolin äitinsä Ilon kaltaiselle, samanlainen piirtokin naamassa. 

Twiitti syntyi ekana pentuna, se oli aika kujalla alkuun ja sitä piti herätellä että älysi alkaa imeä tissiä. Twiitti jää helposti muiden jalkoihin, koska on pentueen pienin (vaikkei nämä siis pieniä ole kukaan, Twiittikin oli syntyessään 321 grammaa) mutta sitkeästi se roikkuu tississä kiinni vaikka isoveli työntäisi sitä voimalla irti. Twiitti ei valittele, se hymyilee vaan ja sopeutuu kaikkeen. Twiitillä ei vaikuta olevan mikään kovin suuri taisteluntahto luonteessaan, mutta tuolla määrällä söpöyttä voi hurmata kaikki ihan muullakin tapaa., 

Sitten pojat:

Bookki on sopivan luonteikas, ei mikään päällepäsmäri mutta ei mikään jalkoihinjääväkään. Aika rennonoloinen tyyppi, jolla on äärettömän hauska väritys päässä. Bookki voisi olla aika pitkälti isi-Voiton tyyppinen luonteeltaan. Leikkisä ja iloinen, ei mikään nakkikiskan riidanhaastaja, mutta ei mikään kiusattu nörttikään. Sellainen peruspoju. 

Sitten meidän Feissi. Kaikista pennuista ehdottomasti voimakastahtoisin. Todella äänekäs, todella luonteikas ja ehkä vähän sitä nakkikiskalla tappelijatyyppiä. Pennuista isoin jo syntyessään, todella jämäkkä ja vahva ruumiinrakenne. Feissiä tympäisee kaikki muu paitsi syöminen tai nukkuminen ja se ei todellakaan taisteluitta asetu vaa'alle. Ihan tulee Väiski i-pentueesta mieleen. Hauska nähdä mikä demoniriiviö Feissi on kuusiviikkoisena. 

Appi ja Hästäg sekä maitoöverit.

Feissi ja Hästä

Bookki ja Insta

Hästä

Erisävyisiä punaturkkeja. Hästä, Feissi, Bookki ja Insta.

Appi

Feissi

Insta

Bookki ja Insta

Appi

Bookki

Hästä, Appi ja Feissi

Bookki ja Insta

Suloinen Twiitti

Insta ja Bookki, aina vierekkäin!

Twiitti

Twiitti. Aika jännä oli, että vain yksi pennuista jäi merkittömäksi ja muille pennuille taas tuli suuriakin valkoisia merkkejä kaulaan, päähän, tassuihin ja vatsaan. 

Hästä

Hästä

Sitten Nopsan kanssa käytiin eilen Kartanolla kipaisemassa 280 metrin sijoituslähtö ja tsekkaamassa mikä se sprinttikunto maastokisojen ja niihin valmistautumisen jälkeen on. 

Nopsa valkealla kolmosmanttelilla. Kuva: Heli Poikonen

Kuva: Harri Nurmela

Nopsa siellä kolmantena pinnistelee kahden nopean tytön perässä. 

Sitten Antti Ruotsalon linssiin oli osunut näin upeita kuvia meidän Nopsasta. Aivan mahtavia! Nopsan sijoitus 3./4 ja aika 18,96s. Alle 19 sekunnin meillä olikin tavoite ja hikiseen se alitettiin. Hyvä näin! Vähän ehkä takkuisena näköistä oli Nopsan laukka, mutta ihan hyvä suoritus kaikenkaikkiaan. Varasin sille ja Memmulle osteopaattiajat Tähtisprinttiä edeltävälle viikolle, joten käydään vielä tsekkaamassa kroppa kuntoon, jos siellä jotain kiristää. Toinen vaihtoehto oli se, että Nopsakaan ei ollut saanut levättyä ihan normaaliin tapaan koska laatikollinen pentuja oli jollain angstituulella pe-la välisen yön ja omistajankin unet jäivät muutamaan tuntiin. Huh, kisojen jälkeen vedettiinkin sitten kolmen tunnin päiväunet. Mutta olen minä tosi tyytyväinen tuohon Nopsaan, onnistunut pakkaus. Juoksee hienosti molemmissa lajeissa ja on aivan ihana koira muutenkin. Ainoa miinus, että se käy kisapaikoilla vuoroa odottaessa ihan kauhean kuumana jos kuulee tai näkee vieheen. Vie ihan turhia paukkuja ja Kartanolla kun ei pääse tosiaan sinne 280 kopeille mistään piilosta niin sekä Nopsan että Mein kilpailuttaminen siellä on aika haastavaa. Ja tuskin iän myötä yhtään helpottuukaan. 

Huomenna pennut tulevat viikon ikään, sitten voisi taas napsia uusia kuvia. Keskiviikkona Nopsa kipaisee Kartanolla taas Kesäleskessä 280 metriä, jospa olisi tuollainen suht tasainen lähtö luvassa silloinkin. 

Derbymaastot 2017

Meidän oman lauman kilpailukausi starttasi tänä keväänä suoraan maastojen arvokilpailuista. I-pentue on tänä vuonna derbyikäinen ja niillä olikin edessä nyt tuo "kerran elämässä" -kisa. Pami jätettiin ilmoittamatta maalis-huhtikuisen kiiman vuoksi, mutta kolme muuta Suomen puolella maastoissa kisaavaa sisarusta pääsi paikalle.

Me ajeltiin Inkooseen Vantaalta yhdessä edellisenä iltana Joensuusta matkustaneen Väiskin porukan kanssa. Sisko ja sen veli lepäsivät täysillä koko automatkan ja olivat täynnä intoa kisapaikalla. 

Kuva: Terhi Paavola

Kuva: Terhi Paavola

Håkan, joka joutui jättämään SuomiCupin väliin talven selkäongelmien vuoksi oli nyt iskussa ja sen alkuerä ylikorkeiden yhdistelmäsarjassa oli kuin olisi katsonut sen 8 kk ikäisen Håkanin menoa 2015 Iisalmessa derbyradan testaajana. Paljon en pystynyt katsomaan, koska lämmittelin samalla Nopsaa omaa vuoroaan varten. Mutta sen näin, että Håkan juoksi tiukat mutkat paremmin kuin ikinä ennen ja se painoi saha huutaen radan alusta loppuun. Odottelin sille hyviä pisteitä alkuerästä. Tuomarit olivat vissiin nähneet jotain toisin ja pistesaldo oli lopulta tosi laiha: 214p ja sijoitus 5/6. Plääh. Toiselle kierrokselle toivottiin sen verran parannusta, että viimeinen serti napsahtaisi plakkariin. 

Kuva: Terhi Paavola

Nopsa sai alkueräänsä pariksi sellaisen koiran, jonka jo tiedettiin osaavan vähän oikoa. Jännitti, miten käy seuraamisen pienelle nartulle suhteellisen pitkässä heinikossa, jos kaveri kovin oikoo ja viehettä vedetään alta pois. 

Kuva: Ida Salonen

Ja niinhän siinä kävi, että parin oikoessa liiankin orjallisesti juokseva Nopsa jäi tosi jälkeen, viehe vedettiin nyppylän taakse ja hukkahan siihen tuli, viimeiseen mutkaan. Voi persaus, että harmitti. Nopsa ei yksinkertaisesti olisi pystynyt tekemään mitään toisin, ettei viehe olisi hukkunut sen silmistä. No, viikon kiusannut jännitys katosi siihen ja ajattelin, että saanpahan kannustaa poikia ja seurata kisoja loppupäivän pellonlaidassa. Näitä sattuu. Onneksi kävin kuitenkin tsekkaamassa alkuerätulokset ennen, kun aloin antamaan koiralle ruokaa, koska olihan se alkueräjuoksu sittenkin pisteytetty nollan sijaan. Huonothan pisteet olivat, mutta kyllä niillä finaaliin pääsi. 

Kuva: Terhi Paavola

Väiskin alkuerässä riitti myös jännitystä. Juoksu oli hienoa ja tasaista, kunnes pari ajatteli rueta tuuppimaan Väiskiä kunnolla. Väiski nyt ei onneksi välittänyt häntä estävästä kaverista tuon taivaallista, vaan yritti kaikkensa raivatakseen tiensä vieheelle. Parille diski, Väiskille 246 pistettä ja urosten sarjan 2.sija alkuerien jälkeen. Kylläpä muuten rupesi jännittämään! 

Kuva: Harri Nurmela

Håkanin finaalista näin taas vain puolikkaan radan, mutta siellähän H pisteli semmoiseen tahtiin että repäisi kaikkien whippetsarjojen parhaat finaalipojot. Kaverin kanssa oli tullut törmäys heti alussa ja koirat olivat menneet volteilla ympäri, mutta onneksi ehjinä juosseet radan loppuun asti. Olin aika varma, että Håkan juoksi sen verran pisteitä, että saisi sen viimeisen sertinsä. 

Kuva: Harri Nurmela

Kuva: Harri Nurmela

Pikku-Nopo sitten. Se sai finaalissa parikseen HVK:n maastoista tutun mukavasti juoksevan nartun ja nyt olin hyvillä mielin siitä, että se saa tehdä hyvän juoksun parin sitä sabotoimatta. Ja Nopsahan juoksi, saha huusi ja koira puikkelehti uralla upeaan tahtiin. Tiesin, että pisteitä ropisee ja perseelleen mennyt alkuerä alkoi harmittaa entistä enemmän. Sen verran kuulin, että nartuissa tosi moni oli hukannut myös finaalissa ja arvelin että Nopo nousee varmasti reilusti sieltä seitsemänneltä sijalta ylöspäin. Ilo ja Bea olivat aikoinaan omissa derbyissään molemmat neljänsiä, joten olin alunperinkin toivonut että Nopsa vähän kirkastaisi meidän derbysijoitusta. Tottakai olin unelmoinut siitä keltaisesta viitasta, koska tiesin mihin Nopsasta parhammillaan on, mutta nyt huonon alkuerän jälkeen kaikki odotukset voitosta olivat kadonneet. 

Kuva: Harri Nurmela

Väiskin finaalia en nähnyt, mutta joku oli kuullut pisteitä sieltä ja täältä ja parinsa se oli voittanut. Mutta sijoituksesta ei ollut varmuutta, koska ei oltu seurattu muiden koirien pisteitä ollenkaan. Jännitettävää palkintojenjakoon siis riitti!

Mutta kukapa olisi niiden alkuerien jälkeen uskonut tähän?

Ylikorkeissa koira toisensa jälkeen kutsuttiin hakemaan palkintoa ja kävi niin, että Håkan nousi huimalla 253 pisteen finaalijuoksulla ylikorkeiden derbyhopealle! Ja kirsikkana kakun päällä viides serti ja maastovalioituminen. Håkanin saldo siis 467 pistettä SERT KVA-M ja sijoitus 2./6. Huimaa!! 

Nartuissa palkintoja jaettiin ja huomasin, että johtopari oli pudonnut tosi kauas kärjestä pieleen menneen finaalin vuoksi. Tultiin jo neljänteen sijaan, ei vieläkään Nopsaa. Eli kyllä se meni ja kirkasti sitä äitinsä ja Bean aiempaa sijoitusta, jee! Eikä ollut meidän nimi vielä kolmantenakaan. Kun toiseksi tulleen koiran nimi alkoi tälläkin kertaa Weikotin.. Putosi leuka ja vierähti kyynel, siis mitä täällä tapahtuu? Nopsa oli noussut varsin onnistuneella finaalijuoksullaan puolen välin huonommalta puolen derbyvoittajaksi. Aivan käsittämätöntä, olin aivan äimänkäkenä, koska en osannut todellakaan odottaa tuollaista nousua. Minun pieni taistelija-Nopsani. Melkoinen ylläri sen surkean alkuerän jälkeen. Nopsan saldo 466 pistettä, SERT, DVM-17 ja sijoitus 1./14, Huh, huh. 

No Väpä sitten. Niin sitä urosten sarjassakin nimi toisensa jälkeen lausuttiin ja kun toiseksi tulleen nimi alkoi Apple Gardens... Pääsi uusi itku. Väiski voitti urokset ylivoimaisesti kahdella upealla juoksulla. Väiskin saldo 492 pistettä (SERT), DVM-17 ja sijoitus 1./10. 

Upeita taistelijoita jokainen, kaikilla oli epäonnea joko alkuerässä tai finaalissa mutta periksi eivät antaneet tuumaakaan ja lopputulokset ovat parhaat mitä toivoa saattaa. Kaikilla kesti kunto mainiosti ja jokainen osoitti olevansa todella ketterä ja nopea. Upeita, upeita pentuja. 

Siinä viralliset tulokset vielä. Kivallehan se näyttää Whiplandian nimi siellä kahden listan ykkösenä ja yhden listan kakkosena. :) Huippu pentue!

Kiitos Minnalle ja Marialle & Nikolle poikien hyvästä huolenpidosta ja treenauksesta, huippusuoritukset molemmilta. 

Mamma möhis alkaa olla viimeisillään. Iltaruoka ei enää maistunut ja lämmöt ovat hiljalleen laskusuunnassa. Yö oli levoton, kakalla on ravattu ja nyt järjestellään pentulaatikossa peittoja. Voi pienet, joko me vihdoin tänään tavataan livenä! 

Loppuun vielä viralliset posekuvat. DVM-17 Whiplandian In Time

Upeat pienet punabrindlet. Huvittavaa, kun Nopsa seisoo aavistuksen lähempänä kameraa niin se näyttää Väiskiä isommalle. :D Eihän niillä toki kauhean suurta kokoeroa olekaan. 

FI KVA-M DVM-17 Whiplandian Indiana Jones

Nopsan kisakirja on kyllä Hailuodon täysin epäonnistunutta kisaa lukuunottamatta kivaa katsottavaa. Hieno, hieno, hieno tyttö. Minun tähteni.