Onnistunut astutusmatka!

Koska reissuajankohdalle oli luvattu hikisiä kelejä, ei ensimmäisenä ajatuksena houkuttanut n.1200 kilometrin matkustaminen omissa ilmastoimattomissa autoissamme, ja koska matkaseuraksi valkkautui äitini, matka-autona toimi porukoiden mersu. Automaatilla olikin oikein leppoisa ajella ja matka sujui joutuisaan. 5.7 Torstaiaamuna klo 8.50 mersu oli lastattu ja matka kohti pohjoista alkoi. Ajoimme Oulun kautta Kemiin, sieltä Tornioon ja Haaparannan läpi Ruotsin puolelle. Tai siis allekirjoittanut ajoi, vain Iisalmessa autoa ajava äitini toimitti lähinnä kartturin virkaa.

Navigaattori viriteltiin opastamaan meitä Ruotsin puolella, mutta samaa E4-tietä ajettiin koko matka!

Nopeusrajoitukset olivat länsinaapurin puolella aina kymppiä pienemmät, kuin Suomessa. Hyväkuntoisia teitä reunustivat aidat pitkin matkaa ja ohituskaista oli kokoajan jommalla kummalla puolella.

Aikaerosta johtuen olimme Ruotsin puolella varsin hyvissä ajoin, koska olimme varanneet matkaan 6h ja yksi tunti putosi matkan aikana pois. :D Olimme sopineet Zeken omistajan Saran kanssa, että tapaamme Öjebyssä sijaitsevalla eläinlääkäriasemalla 15:15 ja me tutustuimme pieneen kylään jo tuntia aikaisemmin. Sara oli ystävällisesti varannut meille ajan, jotta saimme Ilon passiin merkinnän madotuksesta, joka tarvittiin takaisin Suomeen päästäksemme. Kaksi tablettia naamaan, leima passiin ja sillä selvä.

Ilo odottelee eläinlääkäriasemalla.

Zeken porukalle oli tulossa koirahieroja samana päivänä klo 17, joten Sara ja Johan lupasivat tulla sen jälkeen hotellillemme, joka oli vain n.10 kilometrin päässä heidän kotoaan Blåsmarkista.

 Ruotsissa outoa oli se, että kaikki rakennukset olivat ulkoapäin varsin vaatimattomia ja jotkut jopa rumia ja laatikkomaisia. Ruokakaupastakaan ei olisi uskonut, että se on ihan oikea supermarketti, kun ulkopinta oli punainen "ladonseinä" ilman näyteikkunoita. Majoituspaikkammekin näytti ulkoa kälyiselle, mutta oli kuitenkin viihtyisä ja siisti sisältä.

Hotelli sijaitsi jonkinlaisella urheilu-/harrastealueella, jossa oli mm.koirahalli, jalkapallohalli, urheilukenttiä, esikoulu ja jotain teollisuushalleja. Paikka oli mukavan rauhallinen.

Ilo odottelee sulhastaan.

Zeke saapui omistajineen paikalle ruoskahäntä heiluen ja Ilo ryntäsi innoissaan tutustumaan urokseen. Tyypit haistelivat innokkaasti toisiaan ja Ilo tanssahteli iloisesti sinne tänne ja olisi varmasti halunnut tuttuun tapaansa ensin juosta Zeken kanssa kunnon treenirallit.

Zeke oli oikein kompaktin kokoinen ja hyvin kaunis koira. Sillä oli valpas ilme, kauniit ruusukorvat ja sirohko ruumiinrakenne.

Ne tutustuivat Ilon kanssa hetken ja Zeke oli hyvin innoissaan hyväntuoksuisesta daamistaan. Aluksi intoa oli hieman liikaakin, mutta hetken rauhoituttuaan Zeke "osui ja upposi".

Olin ajatellut, ettei Ilo ole vielä torstaina antavalla tuulella, koska se vuosi vielä kohtuu paljon. Vuorokausia oli 11, mutta Ilo oli (äitinsä tapaan) hyvinkin valmis jo niillä vuorokausilla. Koirat olivat nalkissa n.20 minuuttia ja me Saran kanssa heitettiin ylävitoset onnistuneen astumisen jälkeen.

 Ilo odottelee Zekeä.

 Seuraavana päivänä sovimme astuttavamme Ilon uudestaan iltapäivällä Saran töiden jälkeen. Meillä oli koko päivä aikaa ja lähdimme patikkaretkelle Piteåån, jonne oli viitisen kilometriä hotellilta.

 Ilon "mummu" ja Ilo.

Omistaja ja Ilo.

 Ilo ei ollut oikein poseeraustuulella.

 Kaupungilla.

Toinen astutuskerta oli nopea ja tehokas. Koirat näkivät toisensa, Ilo heitti samantien häntänsä sivulle ja olisi ollut valmis heti parkkipaikalla. Menimme kuitenkin rauhallisempaan paikkaan ja Ilo keikkui koko matkan innoissaan minun ja Zeken väliä. Ensimmäinen hyppy onnistui samantien ja koirat olivat kiinni toisissaan n.15 minuuttia, jonka jälkeen molemmat olivat erittäin tyytyväisiä itseensä ja toisiinsa. 

 Onnistuneiden treffien jälkeen saimme kutsun Zeken kotiin iltakahville ja sylittelimme samalla Zeken 8 viikkoisia pentuja, jotka asuivat samassa pihapiirissä Saran vanhemmilla. (Kennel Moneystep)

Ei ole mitään suloisempaa, kuin naskalihampainen whippetinpentu! Olisin ollut valmis kaappaamaan yhden urospennun matkaani, mutta onneksi sillä oli koti odottamassa. Aivan mahtava tyyppi ja niin olivat kaikki muutkin. Oli hienoa saada tutustua Zeken perheeseen ja sen omiin ihmisiin sekä Saran vanhempiin ja keskutella hienolla ruotsienglannilla whippeteistä.

Matka sujui yli odotusten ja kaikki meni nappiin, jospa astutuskin tuottaisi tulosta ja Ilo synnyttäisi elokuussa liudan pieniä suloisia raitapaitoja.