Taas pitkä lista kuulumisia päivitettäväksi!
Håkan kävi meillä taannoin yökylässä ja samalla mitattavana, kokoa raamikkaalla pojalla 51,8 senttiä. Nopsa mitattiin jo myös ja siitä tuli 46,6 sentin korkuinen.
Ilo, Nopsa ja Håkan.
Oma jengi mätsärituristeina
Håkan, kultapoju. On se vaan niin ihana ja helppo koira, aivan täydellinen raitapaita.
Unsku
Kaunis, kohta 2 vuotias Mei.
Ilopilleri!
Kuva: Eija Lähdesmäki
Ilon kanssa käytiin SM-maastoissa surffailemassa pitkin paria peltoa. :D Ilo juoksi "ihan ok" kaksi tasaisen hyvää starttia, ei mitenkään yltänyt parhaimpaansa, mutta kiipesi kuitenkin podiumille sijalle 4. Isojen tyttöjen sarjassa ei pisteillä tai serteillä iloittu, paitsi voittaja, joka oli ihan ylivoimainen mahtavine pisteineen. Mukava oli nähdä Ilo tekemässä pitkästä aikaa sitä, mitä se rakastaa yli kaiken, se jaksoi painaa täysillä alusta loppuun ja palautui juoksuistaan nopeasti. Käydään viikon päästä vielä Jyväs-Coursingissa huvin ja urheilun vuoksi ja sitten jätetään maastot tältä kaudelta. Parit ratakisat vielä, jos se ei aloita juoksujaan.
Kuva: Eija Lähdesmäki
Marjo Pitkänen napsi taas hauskoja kuvia monttureissulta.
Mei sparrasi taas porukkaa. Kuva:Marjo
Sira ja Mei. Kuva: Marjo
Kuva:Marjo
Kuva:Marjo
Kuva:Marjo
Kuva:Marjo
Kuva:Marjo
Hölmö Heimo! Kuva:Marjo
Sitten väliin ikävämpiä uutisia. Sain perjantai-iltana puhelun, että Mida oli eläinlääkärissä. Oletus oli, että alkukesästä murtunut jalka oli mennyt uudestaan. Ja niinhän se oli. Alkuviikosta Mida tapaa taas ortopedin ja saamme selville, mitä hoitoa jalalle on suunnitteilla. Leikataanko se kenties.. Kunhan tuosta "kämmenluusta" saisi edes normaalia eloa ja ilottelua kestävän, se on nyt pääasia. Harmittaa ihan vietävästi ja surettaa, että pieni urhea Mida on joutunut nyt kahdesti kokemaan suunnatonta kipua luun murtuessa. Mida ehti kuitenkin käydä radallakin juoksemassa, kun luu oli vielä ehjä ja sehän juoksi mahtavan hienosti 280 metriä! Kaikki pentuset ovat siis saaneet tuntumaa ovaaliin. Nyt kaikki mahdolliset tsempit Midalle ja peukut pystyyn, että jalka saadaan korjattua kunnolla.
Hurrikin oli käynyt Ruotsin puolella kisaturistina, nähnyt samalla isi-koira Zekeä ja harjoitellut ratajuoksua.
Pamikin kävi taas viime viikolla treeneissä Kaupissa ja juoksi 280 metriä aikaan 19.67 sek.
Ja me hullut savolaiset ajeltiin yksi ilta semmoinen pieni 600 kilometrin iltalenkki Virpiniemeen. Håkan juoksi soolokokeen vain yhden aiemman harjoituskerran turvin ja sehän suoritti tavoilleen uskollisena hurjan hienosti. Aika oli hyvä: 19,35/280m.
Nopsa juoksi taas vain harkan, mikä olikin ihan hyvä. Meidän omilla lähtökopeillahan Nopsa on ihan pro: se kävelee koppiin ja jää sinne vaanimaan, mutta Oulun lähtökopin kumipohja oli vissiinkin nyt vähän outo ja se mietti hetken mennäkö sisään omatoimisesti vai ei. Kopissa se sitten käänteli vähän päätään, mutta kun pidin sitä vielä paikoillaan, oli se oikeaan suuntaan vieheen pyyhältäessä ohi ja lähti kuin tykin suusta. Nopsakin juoksi hurjan hienon ajan: 19,39/280m!!! Enpä olisi ikipäivänä uskonut, että se juoksee tänä kesänä alta kv-rajan. Keväällä mietin vielä, tuleeko se ikinä edes ajamaan rataviehettä. Huippu pieni tiikeri! Seuraavan kerran Nopsa päässee radalla 19.9, kun mennään Hyvinkäälle kisaamaan ja ajattelin ottaa sille 350 metrin harkan. Soolokokeen se saa juosta näillä näkymin vasta team racessa lokakuun alussa.
Ilo-pilleri maailman helpoin kopitettava loikkasi itse koppiin ja juoksi samoissa harkoissa 350 metriä yllättävän hienosti: se ajoi ulos vasta etusuoralla. Aikakin oli sille hyvä: 23,92! Ilon olisi tarkoitus juosta 19.9 Hyvinkäällä 350 metriä, jotta se saa ajan Team Racen joukkuetta varten. SSVH:lla olisi siis piiiitkästä aikaa koirat joukkueeseen.
Hölmö-Mei pääsi myös harjoittelemaan ja sehän vetäisi oman ennätyksen 480 metrillä! 30.10 ei ole enää kaukana siitä kv-rajasta, kyllä se vielä ensi kaudella ihan varmasti menee alta sen! Oulussa rata on kyllä niin huippukunnossa aina, kun siellä koirat kulkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti