I-pentue täytti kolme päivää sitten vuoden! Uskomatonta, kuinka aika on kulunut nopeasti. Tuntuu eilisiltä päiviltä, kun Ilon vauvamasua kasvateltiin, synnytystä jännitettiin ja pieniä ihmeitä ihasteltiin. Olen sanaton siitä kiitollisuudesta, mitä tunnen kaikkia pennunomistajia kohtaan. Olen saanut olla osa jokaisen pennun elämän iloissa ja suruissa, olen saanut nähdä kaikkia Suomessa asuvia piiskahäntiä todella usein pitkistä välimatkoista huolimatta ja olen samalla saanut muutaman uuden ystävän entisten lisäksi.
Nopsa ihan vauvana ja vuosikkaana.
Mida ihan vauvana ja vuosikkaana.
Pami ihan vauvana ja vuosikkaana.
Väiski ihan vauvana ja vuosikkaana.
Håkan ihan vauvana ja vuosikkaana.
Hurri ihan vauvana ja melkein vuosikkaana. Hurria minulla on välillä aivan järkyttävän kova ikävä. Se oli meillä kuitenkin pisimpään ja tuli tietenkin hirveän rakkaaksi. Ja sitä ei pääse näkemään ihan tuosta vaan. Hurrikin oli käynyt radalla harjoittelemassa ja omistaja oli kuulema ollut hyvin tyytyväinen raitapaitaan. Rakas Hurri. Toivottavasti jonakin kesänä nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti