Maastokausi pakettiin

Kun sana käsittämätön alkaa olla eniten käytetty sana Mein juoksua katsoessa, ei ole kyse enää pelkästään poikkeuksellisen hyvästä juoksijasta. Mei on jotain ihan ylitse muiden, jotain ainutkertaista ja once in a lifetime. Se on kone. 

Siinä missä pikku-Nopon vika kisa meni todella penkin alle edellisillan stressaamisen aiheuttaman väsymyksen takia, Mei suorittaa aina robotin lailla. 

Nyt, kun Mein juoksua uskaltaa itsekin katsoa, sitä vaan huomaamattaan päästää ihmeellisiä hönähdyksiä joka kerta, kun se kanttaa mutkaan. On se vaan jotain ihmeellistä katsoa sen juoksemista. Huh.

Hailuotoon matkustettiin perjantaina Tiian kanssa. Edellisiltana olin ajellut oman lauman kanssa Vantaalta Iisalmeen ja jättänyt "mummon ja ukin" hoiviin Bean, Unin ja Ilon.

Tänä vuonna lauttarannassa ei merta näkynyt sakean sumun vuoksi.

Ensimmäiseen lauttaan ei tietenkään mahduttu Oulunsalosta, mutta se nyt on ihan normaalia. Lopulta oltiin rantasumpun mökin pihassa kuuden maissa, juuri auringonlaskun aikaan. 

 Hirvikin kävi melkein auton edessä pari kilometriä ennen marjaniemeä. Hrrr, onneksi kääntyi juuri tienpenkalla takaisin metsään.

Håkan juoksi ylikorkeissa pojissa jälleen kaksi tasaista huippusuoritusta kivuten sijalle 3./17 vain yhden pisteen toiseksi tulleelle jääden. Ehdin katsoa Håkanin finaalin ja hienosti kyllä H kääntyi todella lujasta vauhdista. Radan alkuosa oli todella hieno, keskivaiheella ei ihan kantannut vesiestemutkaan, kuten olisi tuomareiden mieleen pitänyt, mutta lopussa taas petrasi. Håkanin maastokausi on ollut kyllä tasaisen hyvä: jokaisesta neljästä kisasta sertipisteet, yksi voitto ja SVKLMM kisassa kuudes sija. Håkan on saanut maastoista toivottua itseluottamusta, joten ensi kaudella voi hyvin lähteä rataa harkkaamaan ja kisaamaan. 

Håkanin finaali

Nopsan alkuerä oli todella epänormaali, se juoksi kauheaa vauhtia muttei yhtään tarkasti. Tiesin, että juoksusta ei kyllä pisteitä heruisi ja päätin olla juoksuttamatta sitä enää finaaleissa, koska se ei selvästi ollut vieheen perässä oma tarkka, räjähtävä ja innokas itsensä. Ei se lopulta olisi finaaliin päässytkään.

 Jatkossa ainakin tiedän, ettei sen kanssa kannata majoittua edellisiltana tuntemattomien sen mielestä pelottavien koirien kanssa. Koko kisaa edeltävä ilta meni Nopalla jännittämiseen ja valppaana oloon sen sijaan, että se olisi osannut levätä normaaliin tapaansa. Tosi harmi, etten tajunnut vetää sitä kokonaan kisasta pois, vähän ikävä lopettaa kausi tuollaiseen.  

Väiskinkään alkuerää en ehtinyt katsomaan, mutta finaalin pääsin. Väiski johti alkuerien jälkeen uroksia huikeilla pisteillä ja finaalin nähtyäni olin kyllä täysin varma sen voitosta. Aivan upea juoksu, saha huusi ja Väiski kääntyi jokaisen mutkan tarkasti. Pisteet olivat sille tämän kauden parhaat ja se jäi Best In Field pisteistä vain 5 pistettä! 521 pistettä ja 1./23 Aikamoinen.

 Väiskillekin kertyi tältä kaudelta neljä maastosertiä, erityisen hyvät suoritukset ja sijoitukset Lumijoella, Hyvinkäällä, Tuomarinkartanolla ja nyt Hailuodossa. Väiski päätti kauden tyylillä, ensin vikoista ratakisoista sijoituslähdön voitto omalla ennätyksellä ja siihen perään maastokisan voitto ennätyspisteillä. 

Eiköhän molemmille pojille tule kutsu suomi cupiin. :) molemmilla on sertit tai useammat plakkarissa molemmista juoksulajeista, joten ensi kaudella jo mahikset valioitua. Mahtavat debyyttikaudet pojilla. Suomen pojat kellottivat oikein hyviä aikoja, Håkan varsinkin antoi myrskyvaroituksen ekassa kisassaan, harmi että toinen startti ei mennyt putkeen ja lähdössä tullut törmäys oli nuoren pojan päälle vähän liikaa ja se härkki kaveria etusuoralla. Håkan jäi luovalle tauolle ratahommista ja haettiin sille kokemusta ja itseluottamusta maastoista. Mulla on luotto siihen koiraan, se on kasvanut paljon ja tullut varmemmaksi. Sanokaa mun sanoneen, se menee ensi kaudelle alle 23 sekunnin jos uskallus riittää radalla toivutulla tavalla. Väiskin ajolinjat kehittyivät koko ajan ja Zeken muillakin pennuilla on kuulemma ollut ekalla kaudella vähän hakemista linjoissa, kunnes kasvettuaan alkaneet hallita vauhtinsa paremmin. Hurri juoksi Ruotsissa ihan huikean ensimmäisen kauden: mm. rataennätys, ruotsinmestaruuksissa pronssia ja monen monta voittoa. 

Tytöistä Pami juoksi kolme maastosertiä Suomesta ja yhden Virosta. Pari oikein hyvää kisaa, kunnes kiima katkaisi kauden ja sen jälkeen ei oikein enää kulkenut. Pamikin kellotti harkoissa kuitenkin kiiman päälle sellaisen ajan, että hauska nähdä mihin se ensi kaudella pystyy. Nopsa juoksi kolme maastokisaa, joista kaksi sertiä, vara-cacil ja ihan oikea cacil sekä yhden ratastartin, josta kylläkin vain käsiaika. Harkoissa Nopsakin väläytteli vauhtiaan.

Midan jalka on kestänyt todella hyvin normaalit lenkit ja Mida toimittaa kotikoiran virkaansa kyllä paremmin kuin hyvin. Se vaan on niin ihana tyyppi. 

On tuo pentue ylittänyt kaikki odotukset, harrasteissakin.

No Memmu sitten. Oli viimeistä sertiä Hailuodosta haussa ja senhän se juoksi ja viimeisen päälle tyylillä olleen TAAS Best In Field, koko viikonlopun BIF. Vaikka omistaja meinasi karkuuttaa sen radalle etukäteen ja viehe tyssäsi alkuerässä heti ekaan mutkaan..

Onhan se nyt vaan ihan älytöntä tuon koiran tekeminen. Viisi kilpailua takana. Viisi voittoa takana. Viisi sertiä takana. Neljä kertaa Best In Field. Suomen mestaruus. Ja valioituminen siellä, mistä maastoura alkoikin. Kaikista kisoista yli 500 pistettä. Ei yhtään epäonnistumista, ei yhtään isoa virhettä, väsymistä, loukkaantumista. Meijän Mehukatti. Oon ihan ihmeissäni tuollaisesta koirasta, kuten varmaan kaikki muutkin. Siinä on palikat paikoillaan. 

Kauhea haikeus, kausi on paketissa ja pitkä talvi taas edessä. Ensi kaudella on i-pentujen derbykausi, toivotaan että päästään tekemään kisakunnot ajoissa ja että Pamin juoksut tulisivat alkuvuodesta. Nopsan ajattelin sterkata talven aikana. Ja terveystarkkiaikojakin voisi rueta varailemaan, niin uskaltaisi rueta suunnittelemaan ensikesän pentuprojektia enemmän. Nyt kuitenkin lepäillään ja löysäillään hetki ja unohdetaan tarkat viikko-ohjelmat ja aikataulut.

Rentoa lepokautta kaikille harrastuskavereille ja kiitos kuluneen kesän hetkistä. :) Meidän kausi oli oikein onnistumisia täynnä, vaikka oli kiimat sun muut koirat kuitenkin säilyivät ehjinä ja kehittyivät koko ajan. Ihania ja unohtumattomia hetkiä, pentujen ensikilvat ja edistymiset..

Kiitos.