Whippetharrastajien maastomestaruudet 28.4

 Neiti Reisilihas (upea kuva: Sakari Lampola)

 ja Neiti tyhjäpää (upea kuva: Sakari Lampola)

lastattiin Sonjan ruoskahäntien sekaan takakonttiin lauantaina puolen päivän aikaan ja kytkin nostettiin Ilmarisentieltä kohti Hillakujaa. Jyväskylään saavuttiin iltapäivällä ja Whipwagon saatiin liikahtamaan kohti seuraavaa määränpäätä ennen iltapäiväkolmea. Forssaan saavuttiin puoli kuuden maissa ja hotellin pihaan ajaessamme kohtasimme "loisteliaan hotellimme". 

Ilo ja Uni rentoutumassa seuraavan päivän koitosta varten. Muutaman unisiiderin ja pitsalla täytetyn mahan kanssa makoiltiin sängyllä, kunnes uni tuli. Aamulla kellonsoitto oli oikeastaan helpotus huonosti nukutun yön jälkeen. Hotelliaamiainen maistui yllättävän hyvin ja virkeinä suuntasimme muutaman kilometrin päähän kisapaikalle. Ennen risteystä katsoimme viereisellä pellolla olevaa vieheenvetolaitetta ja mietimme, että ei se voi olla kisarata. Noin lähellä suhteellisen isoa tietä. Ei se ole, jokin harjoitusrata tai jotakin siihen suuntaan. 

Ikinä en ole noin ajoissa saapunut kisapaikalle, toimistokaan ei ollut vielä auki. :D Käytiin Sonjan kanssa katsastamassa kisapellon kunto ja kyllä se todellakin oli se tien vieressä oleva sänki, jossa kisat juostaisiin. Aamulla lämpötila oli lähellä nollaa ja oli hyvin kosteaa, joten sängen alla oleva savi oli todella liukasta. Seisoin siinä coretexeissani ja mietin, että jos kovin moni koira ennen Iloa heittää voltit, en todellakaan kilpailuta sitä. 

Iitu, (Mimi Chill's Give It to Me), Riemu-sisko ja Ilo finaalitarkkia odotellessa.

Seurasimme veteraanien ja norminarttujen alkueriä ja hyvin pystyssä pysyivät, aurinkokin ilmestyi taivaalle ja kuivasi pellonpohjaa silmissä! Uni ja Ilo eivät onneksi osuneet alkueräpariksi, mutta ihan peräkkäisissä lähdöissä ne olivat. Lotta siis sai tehtäväkseen hoitaa Ilon lähettämisen ja Unin juostua oman, eh mielenkiintoisen esityksensä, juoksin hiki otsalla pellon nurkkaan auton taakse piiloon, kun Lilleri selvästi tiiraili meitä lähtöpaikalta. Mönkkärin pudottaessa vieheen kuonon eteen unohtui mamma samantien ja sitten keskityttiin. Ilo juoksi Besties Q-Luisan kanssa ja hyvin näytti homma luistavan. Itseasiassa Ilo näytti juoksevan todella hienoa juoksua, yksi mutka meni hieman pitkäksi, mutta muuten pysyi kroppa vauhdissa mukana ja käännöksetkin onnistuivat. 

Uni siis oli hetkeä aiemmin juossut alun hullun kiihdytyksen jälkeen keskelle peltoa surffailemaan sen jälkeen loput mutkat ihan kelvollisesti. Unin juoksulla ei olisi mitään asiaa finaaliin, mutta Ilon pinkomiset saattaisivatkin riittää finaalipaikkaan. Buffan antimista nauttiessa koirien huoltamisen jälkeen alkoi seinälle lävähdellä alkueräpisteitä ja sijoituksia. Norminarttujen pisteet tulivat ensin ja iloiseksi ylläriksi matkaseuramme Iitu oli kolmantena kaikista 24:sta nartusta!!

(kuva: Sakari Lampola)

Ylikorkeiden narttujenkin pisteet näkyivät tulevan ja Sonja kipaisi niitä katsomaan ja hyppi hymy suussa yksi sormi pystyssä ja luin huulilta, että "Ilo on ykkösenä!" Oho. Ja tämän tiedon kuultuani sain vatsaani kauhean läjän perhosia. Piikkipaikalla oleminen on kamalaa. Piste-eroa Ilonaan (Oochigea's Izbyiwanna) oli 9 pistettä ja kolmantena oleviin kahteen koiraan eroa oli 26 pisteen verran. Eli ihan hyvä kaula, jos vaan finaalijuoksu menisi kaatuilematta tai hukkaamatta. Ilona on vielä valio, joten vaikka voittoa ei tulisikaan riittäisi toisen sija sertiin. Uni oli seitsemäs kaikista kahdeksasta nartusta, eikä sillä ollut asiaa 182 pisteellään finaaliin. Ilon alkueräpisteet 242 olivat todella hyvät verrattuna muihinkin sarjoihin, muistaakseni kolmanneksi parhaat kaikista whippeteistä. Eli todella hienosti oli neiti reisilihas vetänyt jo alkuerässään!:) 

(kuva:Sakari Lampola)

Finaaleja saatiin odotella luvattoman kauan ja vihdoin "IRTI!" käskyn kuultua päästin Lillin matkaan. Oksennus kurkussa jännitin, että miten se pystyy suorittamaan radan. Ilona oikaisi aika reilusti ekat mutkat, joten viehe jouduttiin vetämään alta pois ja Ilo sai kiriä välimatkaa kiinni hirmuisesti. Samoin menivät pari muuta mutkaa ja Ilo tulikin toisena vieheelle, koska jäi matkasta juostessaan mutkia orjallisesti oikein kokeneemman kaverin perässä. Se oli myös tehnyt todella ison urakan juostessaan, rata oli 640 metriä pitkä. Vieheellä odotteli kuitenkin kaksi hyvin ILOISTA whippetnarttua ja niin hymyilytti omistajiakin. 

Kahdella muulla finaaliin päässeellä yk-nartulla ei näyttänyt tulleen pisteitä, jotka yltäisivät Ilon johtoasemaan ja kahden tuomarin pisteillä Lotta laski, että Ilon pisteet riittäisivät Ilonankin voittoon. En uskonut kuitenkaan ennen, kuin voittomantteli olisi koiran päällä, sillä finaalijuoksu ei todellakaan ollut Iloa parhaimmillaan. 

Palkintojenjaossa toiseksi palkittiin kuin palkittiinkin Ilona, joten totta se oli: Ilo oli voittanut whippetharrastajien ylikorkeiden narttujen maastomestaruuden. Kyyneltä pyyhkäisin silmäkulmalta noustessani hakemaan palkintoja. Mitähän minä olen tehnyt oikein, että olen ansainnut näin upeasti juoksevia maastokoiria? Pisteet olivat paremmat, kuin yk-urosten voittajalla, joten saadaan vielä semmonen hieno kristallipokaali "myöhemmässä toimituksessa" ;) Eli näinhän siinä lopulta kävi:

Uskomaton likka! Omistaja ei vieläkään ole ihan tajunnut, että me lähdettiin Mustialaan asti ja tultiin voittajina kotiin. Parin remmilenkki- ja lepopäivän jälkeen Ilo näyttää olevan taas valmiina treenaamaan :D (aamu-ulkoilulla tuli kauhea hepuli, kun laskin hetkeksi irti..) Nyt jos Ilo vaan jaksaa olla aloittamatta niitä juoksujaan niin me lähdetään 18.5 Derbyihin Iittiin seuraavaksi :) Sielläkin on kovat kaverit vastassa, katsotaan miten tassu nousee!