Pääsiäislomaa, Whiplandian kakaroita ja Whippetharrastajien maastokisat

Ilopa pääsi ekaa kertaa ikinä junaan viikko sitten, kun hypätttin Joensuusta Intercityyn ja matkattiin Pasilaan asti. Ja Ilohan oli, kuin olisi aina junassa ollut!:)

Tarkoitus oli ottaa kevythäkki junaan mukaan, mutta eipä se mahtunut tuohon jalkatilaan, joten viskasin sen matkasta pois. Kiltti konnari ei  kuitenkaan veloittanut, kuin kaksi lemmikkilippua!

Pasilassa meitä vastassa olivat Laura ja Joonas, ja Uni & Bea saivat kunnon hepulit iloisesta jälleennäkemisestä! Ajeltiin Esposeen ja siellä odottamassa meitä oli Nami ja Riemu. Yksi Pepin mentävä ammottava aukko oli vastassa myös.. :( 

Koirat olivat selvästi mielissään, kun näkivät toisensa pitkästä aikaa! Ilo ja Riemu tunnistivat heti toisensa ja yhteistä säveltä ei tarvinnut kauaa hakea! Likat pääsi metsikköön rallaamaan ihan kaksin, ja kylläpä Ilo mielellään juoksutti pikkusiskoa! Pientä tosiaan, Riemu on vain 40cm korkea, kun Ilo on nyt 45cm korkea. Kohta Ilo hurahtaa Beasta ohi.

Perjantaiaamusta lähdettiin ajelemaan Jyväskylään ja olipahan taas menoa ja meininkiä, kun Hillakujalla oli yhteensä 10 whippetiä!

Whiplandian lapset 4/6(Riemu, Riesa, Ilo ja Nitro) ja kaunis Disa-mamma

Koko kööri, joka koostui siis Namista, Riemusta, Disasta, Unista, Minorista, Nitrosta, Riesasta, Ilosta, Beasta ja Nemosta.

Ylemmässä kuvassa, Bette, Riemu ja Ilo ja alakuvassa Ilo lentää. Mahtavat kuvat nappasi Ella. Reissun aikana siis treffattiin myös Betteä Luukissa ja kipaistiin whippetharrastajien maastokisoissa Vantaalla. Kisat meni lopulta aika pyllylleen: Bea juoksi ihan hyvin alkuerän ja oli pistein 236 jaetulla 4.nnellä sijalla. Kunto riitti hyvin ja intoa näkyi piisaavan! Kisapelto oli pohjaltaan tosi kova hevoslaidun ja rata oli suhteellisen pitkä ja vaativa.

Finaaleihin lähdettiin hyvällä mielellä ja Bea oli tosi innoissaan lähetyksessä. Se tempoi ja rempoi ja huusi vieheelle ja oli tavallista riehakkaampi. No, juuri ennen lähettäjän irti -käskyä Bea potkaisi itsensä liikkuvan vieheen perään.

Kuvasta näkee, että lähettäjä kyllä jo läpäyttää selkään sen merkiksi, että koiran saa laskea irti, mutta varaslähtö se silti oli. Pistevähennys ja -sekaannut, lopulta sain sähköpostiin tiedon, että vähennyksen jälkeen Bean finaalipisteet ovat niinkin huonot, kuin 194 ja sijoitus putosi yhdellä alaspäin 7.nneksi. Historian huonoimmat pisteet siis :D mutta muutenkin pisteitä ei turhan paljon jaeltu, joten noi alkueräpisteet oli ihan hyvät.

Bealla oli kaikesta huolimatta superkivaa ja se juoksi omasta mielestäni ihan hyvin. Intoa ja kuntoa oli ehkä liiaksikin, kun se tuntui pari mutkaa vähän oikaisevan ja menevän niihin turhan vauhdilla.

Jospa liika into olisi nyt purettu ja Cupeissa sitten Bea pistäisi parastaan viikon päästä :)

Ilolle teki hurjan hyvää olla kisapaikalla ja nähdä paljon ihmisiä ja muita koiria. Reipas se olikin ja Riemun kanssa ottivat oikein rennosti mm.palkintojenjaossa. Unikin oli yllättävän nätisti autossa pentujen kanssa, ei turhia huudellut minun ja Bean perään. Uni jää luultavasti Cupien aikaan porukoille hoitoon, mutta Ilo saa lähteä mukaan kisaturistiksi!

poseerausta

yritin ottaa Ilosta 5kk seisotuskuvaa, mutta kun siskotkin halusi pöydälle! Ja Beasta tulikin aivan ihana kuva.. Tarviisin vaan sen järkkärin, törkee miten huonoja noista tulee ilman salamaa ja salaman kanssa tulis ihan epänormaalin värisiä.. :(

niin erityyppisiä, mutta silti niin kauniita kaikki.

 lisänä vielä pari söpöilyä:

Kaikenlaista

Pepin poismeno tuntuu edelleen niin pahalle, ettei oikein ole huvittanut mikään erityinen muutamaan päivään. Osaapahan nyt arvostaa jokaista päivää omien rakkaiden ruoskahäntien kanssa ja nauttia jokaisesta niiden kanssa vietetystä hetkestä täysillä. Koskaan ei tiedä, mikä hetki on se viimeinen yhteinen. 

Me nähtiin pari viikkoa sitten Karoa, Kiriä ja Rarea meillä porukoilla. Keli oli ihan kaamea loskamoskavesikurap*ska... tiet oli ihan puurona loskasta, mutta hankikaan ei kantanut. Joten aika kehnoksi jäi meidän ulkoilut.. Kivaa kuitenkin oli, ja ovat kyllä Kiri ja Rare niin ihania poikia. 

Uni, Bea, (takana Ilo) ja Kiriiii

Jalkava Lilli

Pläski Unsku, joka on hyyyvin laiska ja hyyyvin valeraskas pöhö tällä hetkellä. 

Jännättiin, miten Kiri ja Bea, molemmat nyt leikattuina, toisiinsa suhtautuvat. Ylläri, kastroitunakin Kiri yhä rakastaa Beaa. Ei ihan niin palavasti, kuin vielä viime kesänä, mutta kuitenkin tunteet nousivat jälleen pintaan :D Eikä Bea vieläkään lähentelyihin oikein lämmennyt, oli kuitenkin selvästi innoissaan Kirin nähdessään, vaikka hienona neitinä yritti innostustaan peitelläkin ;)

Käytiin viime viikonloppuna visiitillä Jyväskylässä ja Ilo pääsi taas tapamaan äitiään&siskoaan. Äiti Dippi ei ollut tyttärensä näkemisestä kovin innoissaan, mutta Riesa sitten siitäkin edestä! Kyllä likat taas jaksoivatkin painia ja peuhata. Käytiin Tiituspohjan montuilla ja likat sai hiekasta oikeita whippethepuleita. Nitro-veikkaakin nähtiin.

sisarukset Riesa, Ilo ja Nitro PolleParkin maneesissa revittelemässä viehe- ja koppitreenien päätteeksi. 

Bea yllätti reissulla positiivisesti: Se leikki Nemon ja Minorin kanssa sisällä, pyöri selällään matolla Riesaa leikittäen ja meni jopa sen kainaloon sohvalle nukkumaan!! Todella epä-Beamaista. Uni ja Bea pääsi myös juoksemaan vieheen perässä K-SVKK:n treeneihin, ja kylläpä onkin kuoriutunut aikamoinen termiitti tuosta Beasta vieheen kanssa! Hurjan tappoloikan saattelemana se otti vimmatusti pupulta henkeä oikein äänitehosteiden kera! Koppiakin kokeiltiin, ja pikkuisen säikäytti veräjän kolahdus sen auetessa. Onneksi neiti on niin viehevarma, että kyllä siitä vielä ratakoira leivotaan ;) No heh.. Mutta uskon, että Bea oppii kopista lähtemisen ihan hyvin tässä kevään aikana. Jospa me käydään myös Iisalmessa ollessa SSVH:n koppitreeneissä Kuopiossa palloilemassa ja harjoittelemassa. Tavoitteena tälle kaudelle on siis hankkia Bealle ne ratakirjat ja saada se Team Racen etanalähtöön! Katsotaan, toteutuuko.

Uni on siis kauhean valeraskaana, ja Ilo kasvattaa omaa habaansa siitäkin edestä. Ihania ilmoja on ollut nyt ulkoilla ja kisakausi lähestyy hyvää vauhtia. Jottei ihan asettumaan paikoilleen pääsisi, lähdetään huomenna palauttamaan auto Iisalmeen, sieltä tullaan muutamaksi päiväksi Joensuuhun ja sitten mennään Namia ja Riemua & Lauraa ja Joonasta ihastuttamaan (vihastuttamaan) pääsiäisen ajaksi Espooseen. Huh, sitten onkin Vappu, ja sitten SuomiCupit ja aj ajajajajaa... Koko kevät aikataulutettu, jeah.

Suuren surun päivä.

Pienen saalistajan elämä päättyi niin yllättäen.

Ihanissa muistoissa Bean ja Unin treeni-, lenkki- ,saalistus-, pupunajo- ja kisakaveri, suloinen koiraystävä pieni Peppi.

Jagodas Incandescent

"Peppi"

*9.9.2008

+ 11.4.2011

Suuri osanotto Pepin omille ihmisille ja koiralaumaan jääneille Namille ja Riemulle. Onneksi meille jää paljon ihania muistoja näistä arvokkaista parista vuodesta upean ja ainutlaatuisen koiraystävän kanssa. Peppi oli pieni enkeli, jonka tehtävä maan päällä oli lyhyt, mutta sitäkin arvokkaampi.

Kirkkokadun whippetjengi

Joensuussa on ehkäpä reilut 10 whippetiä, ja puolet niistä asuu samalla kadulla! Päivisin tuossa meidän vastapäätä on vielä hoidossa whippetmummo Vilma vanhemman naisen luona. Bean velipuoli Irwin asuu tässä samalla kadulla Unin enopuolen Hemmon kanssa. Hupaisaa. Me nähdään ihan turhan harvoin, vaikka välimatkaa on yksi kadunväli :D Käytiin nyt ulkoilemassa ja toistamiseen poikia ilahduttamassa niiden kotona, Unikin pääsi tällä kertaa mukaan, viimeksi sillä oli juoksut.

 

Ilo oli mielissään poikaseurasta ja jaksoi painia ja leikkiä niiden kanssa yli kolme tuntia, ennenkuin väsähti! (NYT SE NUKKUU!!) Hemmolla tosin taisi olla hieman likaisemmat ajatukset "leikistä"..;D Bea oli yllättävän kiltisti (ei siis kokoaikaa komennellut poikia) ja Uni oli aivan kyllästynyt elämäänsä. Reippaita tyttöjä mulla.. :D

 

Ilo ja pojat

 

Uni ei oikein lämmennyt poikien leikkeihin, vaan masenteli valeraskaana minun jaloissa.

 Bea toimii poliisina

Aivan ihana Irwin <3

 Sisko ja sen veli.

tytöt. Ilo vaan kasvaaaaa...

-.. ja täytti tänään 18 viikkoa!

ihana pieni koipeliini myös kokeili tänään hiukan rajojaan! Annoin likoille rustoluut ja Ilohan meinasi puolustaa luutaan minulta! Murisi oikein uskottavasti, kun työnsin käteni luun lähelle. Kamala äiti, tiukan EI:n jälkeen kun vei luun oikein uhallaan sitten muutamaan otteeseen, syötti sitä kädestä ja tunki silittelemään neidin päätä kesken syönnin. Sama juttu, kun nappasin sen pois Bean ruokakupilta. Komensi minua:D Nooh, nopeasti alistui, kun huomasi kenelle päätään aukoi. Iloa ei tarvitse loppuunsa paljon kovistella. Tiukka katsekin riittää, että se vetää korvat niskaan ja menee matalaksi. Tänään lenkillä se roikkui muiden takkien kauluksissa minkä jaksoi, mutta muuttui hyvin pieneksi ja avuttomaksi jos joku hiukan töytäisi juostessa. Hirmu reipas oli taas kyläilyreissulla. Sais alkaa jo ilmat lämmetä niin Ilo sais tuolla ulkonakin oman luonteensa täysillä esiin. Kylmä ilma aina vähän hidastaa neitiä.

kevät keikkuen tulee

Maaliskuuhun on mahtunut ihania aurinkoisia plussakelejä, jolloin jopa Bea on täysin rinnoin nauttinut ulkoilusta, mutta esimerkiksi viime yönä oli satanut tooodella paljon lunta ja äsken lenkiltä tullessamme saatiin niskaan kunnon lumimyräkkä!

Elo Ilopillerin kanssa on sujunut vallan mainiosti. Vauhtia näkyy neidin jaloissa piisaavan ja luonnekin on äidin peruja: Uni saa nopeasti noottia, jos yrittää roikkua Ilon niskassa tai taklata sitä. Sisäsiisti ei likka ole vielä alkuunkaan, mutta huono on vaatiakaan vielä. Asiat tehdään kyllä ulos, jos omistaja on tarpeeksi hanakka pentua sinne viemään usein. Kiltti pentu ja osaa olla hurjan nätisti päivät siskojen kanssa kotosalla. 

Monet kerrat olen vain huomannut miettiväni, mistä ihmeestä tuo koipeliini repii tuota energiaa itselleen? Kahden näyttelylinjaisen pennun aikuiseksi kasvattaneena, en ollut varautunut siihen, että juoksijalinjainen whippet on näinkin paljon energisempi! Kyllähän Beassakin virtaa riitti pentuna (se mm. juoksi tunnin ympyrää iltapissillä ja riehui kaikki illat lelujen kanssa), mutta se olikin ainut koira ja joutui purkamaan ylimääräisen virtansa joko minun tai itsensä kanssa leikkimiseen. Mutta tuo Ilon energiamäärä on jotain ennenkuulumatonta. Se ei nuku!! Yölläkin se saattaa leikkiä ja aamuisin herää salamana, kun kello soi.

Esimerkiksi: koirat ovat olleet päivän keskenään. Ilo saa ruuan ja parin tunnin päästä lähdetään lenkille. Tyypit juoksevat/jolkottelevat vapaana lähes koko ajan metsässä, poluilla jne. Tullaan 2h päästä kotiin ja hetki siitä koko konkkaronkka saa evästä. Uni ja Bea painuu nukkumaan, niitä ei näy ennen iltapissille lähtöä. Silloinkin ne pitää etsiä jostakin. Ilonkin luulisi nukkuvan. 4 kuinen pentu menee vauhdilla pari tuntia ulkona aikuisten mukana, saa vielä ruuan päälle, luulisi olotilan muuttuvan hyyvin levolliseksi. 

Mitä vielä. Huomaan pienten tassuttelujen seuraavan minua lähes taukoamatta, tai vähintään kahden pienen suklaasilmän tuijottavan jostakin tarkkaavaisena. Jos neidille erehtyy puhumaan, tulee se satavarmasti hieman kainona pusuttelemaan tai tuo lelua hirrrmuisen ärinämurinan kera näytille. Moppaaminen on täysin mahdoton tehtävä Ilon ollessa vieressä. Moppi täytyy tappaa ja sitä pitää ajaa haukun kanssa. Pissien luuttuaminen on vatsalihastreeniä, kun yrittää pidätellä naurua ja puhdistaa lattiaa pienen ratatykin alun roikkuessa murinalla luutussa.

Joka ilta, riippumatta siitä, miten pitkä lenkki on tehty päivällä, Ilo saa hepulit. Eräänä iltana pyykkituvalla käydessäni joku oli keksinyt vessasta paperirullan.. Näky oli kerrassaan hauska: Pieni ruskea juoksee pitkin seiniä pöllyyttäen paperisilppua sinne tänne, läähättäen ja haukkuen. Nyt muutamana iltana Ilo on riehunut niin paljon ja pitkään, että se on läähättänyt pitkän aikaa sen jälkeen maatessaan Unin vieressä sängyllä! Vesikuppi tyhjenee ja pissiä tulee.. Ruoka maistuu ja vahtihaukku on vireessä! (prkl!)

Uni on valeraskaana ja syö kaiken syötäväksi kelpaavan (koiranpaskatkin ulkoa kadunvarsilta) on pöhöttynyt ja komentelee muita lenkillä, ottaa muiden lelut, muttei kuitenkaan itse juokse niiden kanssa vaan menee haistelemaan lähimpää kusta. HUoh, nyt taas muistan miten tyhmä tuo koira osaakin olla! Silti niin ihana apinoidessaan iltaisin suukkoleikkiä omistajan kanssa ja purren hellästi nenästä..

Bea on iloinen pieni itsensä ja eläinlääkäri kehui tyttösen sydänääniä talvimaastoissa erittäin hyviksi ja sykettä rauhalliseksi!!! Kehui koiraa hyväkuntoiseksi ja sanoi noin rauhallisen pulssin kuuluvan yleensä lähinnä salukeilla. (?) Mahtavaa tietää, että neidillä on kunnossa oleva urheilijan sydän ja voidaan huoletta jatkaa maastoharrastusta!

talvimaastot, siskotreffit ja reissua

Riemu, Ilo ja Bette

Ollaan tyttösten kanssa reissattu Iisalmessa, Jyväskylässä ja Mustialan Talvimaastoissa kuluneen viikon aikana. Ilo on opetellut matkustamaan linja-autossa, ja matkustikin kuin vanha tekijä!

 

Kasvistäti ja Whiplandian tyttölapset: Ilo(Wonderchild), Riesa(Wild Child), Riemu (Wind Whisper) ja Bette (WallFlower)

Siskokset pääsivät tapaamaan toisiaan Talvimaastojen turisteina, ja kivaa näytti likoilla olevan! Ilo ja Riesa olivat jo keskenään temmeltäneet koko viikonlopun(myös iiiihana velipojan, Nitron, kanssa lauantai-iltana), mutta silti virtaa riitti vielä sunnuntaillekin. Oli aivan ihanaa nähdä pentuesisaruksia!

(ylläolevat kuvat nappasi Tiina Katalkin)

Sitten itse Talvimaastoihin, joissa siis juoksi Bea. Narttuja olikin vain 10 ja alkuerien jälkeen suurin osa oli vetänyt niin pahasti hankeen, ettei pisteitä ollut riittävästi finaalia varten. Alkuerän Bea juoksi Kiiturin NN-Black Pearlin kanssa ja kivasti likat keskenään juoksivat, vaikka käväisivät myös penkan puolella tiukassa mutkassa. Bealle pisteitä hieman huonommin, kuin parille, mutta 238 pistettä riitti kuitenkin viimeiseen finaalisijaan, eli 4.nneksi!

Bea finaaleissa, kuva: Karo

Finaaleissa likka juoksikin sitten oikein hienon juoksun parin jäädessä ensimmäisen osion jälkeen hankeen, ja saalisti 263 pistettä! Hienot 501 pistettä riittivät kuitenkin vain 3.sijaan kovassa porukassa ja SERTi jäi edessä olleelle kaverille. Hieno hieno Bea yllätti taas upealla suorituksella. Saa olla ylpeä tytöstä!

Oli aivan huippukiva viikonloppu, kiitos taas Seppäsille majoituksesta ja kaikesta muusta. Oli mukavaa nähdä taas vinttikoirakavereita pitkästä aikaa!