Täälläpä ollaan taas huuli pyöreänä tuon pikkutiikerin ansiosta! Bea käväisi siis eilen Kajaanin maastoissa juoksemasssa erittäin haastavalla radalla, joka koostui apilapellosta pitkän heinän kera, sekä aika tasaisesta sänkipellosta. Apilapelto-osuus oli vaativa tiukkoine mutkineen näin nopeille koirille, ja jos uralta eksyi, tai mutka meni pitkäksi, oli hukka melkein varma. Moni myös kaatui ja liukasteli pitkällä ja hieman aamukostealla heinällä. Sänkipelto-osuus taas antoi oikojille mahdollisuudet suorittaa radan loppuosa mutkia juoksematta ja vauhdilla!;)
Sanomattakin selvää, että jännitti laittaa koira juoksemaan! Bea näytti derbyissä, että se osaa juosta mutkat suoriksi ja ennakoida vieheen liikkeitä mm. niin, että muovipussihan ei metsään juokse, vaan taatusti palaa mutkan kautta keskemmälle peltoa. Alkuerissä Bea juoksi Hippiäisen Elohopean kanssa. Alkukiihdytys oli hirmuinen ja pelkäsin heti kättelyssä sen kaatuvan ekassa mutkassa vauhtiinsa. No, ei kaatunut vaan kääntyi sutjakasti. Pelto-osuudesta ei muuta nähnytkään, siellä ne jossain heinikon piilossa juoksivat. Taas näkyvälle osiolle ennen sänkipeltoa tuli ensimmäisenä Bea ja Halla hieman jäljessä. Olisiko Halla hukannu viehettä hetkeksi? Sänkipelto-osuus alkoi tienylityksen jälkeen suoralla, joka kulki aivan metsänrajassa. Tässä tiikeri näytti oppineensa jotakin(ei niin hyvää!) ja juoksi vieheen vieressä keskemmällä peltoa lällätellen, että "tulet sieltä kuitenkin tänne senkin muovipussi, sinä et jäniksen tapaan juokse metsään" Pari mutkaa meni jotenkuten, jopa hieman kylkimyyryllä pitkin peltoa ja loppujarrutus pitkäksi. Pupu tapettiin kuitenkin huolella.
Alkuerien pisteitä odoteltiin jännityksellä, minä arvelin Bean suorittaneen jonkin 230 pisteen edestä, siis sen perusteella, mitä näin. No, paremmin oli vetänyt vissiin heinikko-osan ja alkuerien 9:stä koirasta(wh-yhdistelmä) Bea oli Vendin(macarenan baccarat) jälkeen toisena pisteillä 245, Vendin johtaessa viidellä pisteellä. Kaula kolmostilaan oli reilut kymmenen pistettä. Finaaliin pääsi yhdeksästä koirasta viisi, koska muut olivat kaatuneet, tai hukanneet 0 pisteen edestä.
Finaalissa juoksivat siis pikkutytöt yhdessä. Rata oli käännetty ja alussa oli siis SE sänkipelto. Neitoset näyttivät taas osaamisen merkkejä, ja ennakoivat vieheen menoa, Vendi hieman enemmän. Vendi otti siten kaulaa Beaan ja tiikeri joutui juoksemaan ihan tajuttomalla vauhdilla metsänrajasuoran apilapeltojen ekoihin mutkiin asti, että sai kaverin ja pupun kiinni. Pelotti, kyllä pelotti, että se vetää siellä siitä vauhdista niskoilleen. Sen, mitä nähtiin, oli kaksi koiraa paikallaan hetken heinikossa. Vendi selvästi kaatunut ja luulin Beankin vetäneen kuperkeikat samaiseen mutkaan.
Lopun Bea tuli yksin, Vendi ei kaatumiseltaan enää ollut ehtinyt mukaan ja hukkasi vieheen sekä kaverin. Vähän aikaa seisottiin paikallaan ja tuntui, että aika pysähtyi, mutta sieltä tuli Vendi kuitenkin omin jaloin iloisesti hypellen keskeltä peltoa. Siinä vaiheessa tajusin lähteä hakemaan oman, pupua raivoisasti tappavan tiikerini vieheeltä pois. Jep, siihen meni ne mahdollisuudet. Onhan ne neljäs ja viideskin tila tosi hyvin. Pisteet kuultiin vähän heikosti, mutta Bean pistesaldoksi ynnättiin 200 ja oletin senkin kaatuneen ja oikoneen siitä hyvästä reilusti.
Palkintojenjaossa oltiin vähän masentuneina, niin lähellä oli hyvä sijoitus, mutta nyt se taisi mennä ohi suun. Ei noilla pisteillä SERTiin yltäisi, ei millään. Vendi oli viides, kuten arveltiinkin, koska se sai loppuosalta 0. Neljäs sijoitus paljastettiin ja olin jo kävelemässä kilpakirjaa hakemaan. "Tiger's Chaos.." No, ei sitten vielä. Riitti ne pisteet kuitenkin kolmanneksi, ajattelin. "Kolmas Tiger's Chaos.." HÄH!? Ja leuka putosi. "..toisena Hippiäise.." MITÄ!!? Ja mitä jäi jäljelle: Meidän BEA! "1.Pikkunokan Bedazzled 485 pistettä ja serti." Kädet täristen hain palkintoja ja huuli pyöreänä aloin katsoa tarkemmin pisteitä kilpakirjasta. Mitä vielä, finaalista 240!! HUH HUH! Kolmas SERT! Ja noin pirun vaikealla radalla. Bea juoksi kaikista whippeteistä parhaiten, ylikorkeiden voittajalla oli 475 pistettä ja eipä se päivän paraskaan kauaksi päässyt: 490 pistettä juoksi farkkupoika Ralf. U S K O M A T O N T A !
Tuolta löytyy tuloksetkin jo http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/kajaani.htm , Bea voitti reilusti: 24 pistettä eroa 2.sijaan. Päivän kolmanneksi parhaat pisteetkin se juoksi. (kahdella oli muunrotuisella oli 490p.)
Että semmoinen reissu! Vauhti korjaa virheet, niin se taitaa Bean kohdalla olla. Upea, upea pieni eläin, ei voi muuta sanoa. Tuo koira jaksaa yllättää, toden totta. Luulen,että tuossakin radassa Bean voiton mahdollisti heinikko-osio, jossa se ei voinut ennakoida, ettei hukannut pupua näkyvistään. Jos koko rata olisi ollut esteetöntä peltoa, ei neidillä olisi ollut asiaa noin hyville pisteille.
Mutta nyt on kyllä oltava niin onnellinen ja tyytyväinen ja vielä mitä muuta.. Tämä kausi on ollut ihan loistava! Meinasin vielä, etten edes laita Beaa juoksemaan ennen Hailuotoa, onneksi laitoin. Käydään ensi viikonloppuna pyörähtämässä Kuopion maastoissa, jospa pääsis edes finaaliin siellä :D Mahtaa olla ennakoija taas liikenteessä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti