Ilo joutui eilen eläinlääkäriin ja rauhoitettiin. Sille tuli viikonloppuna yläikeneen kulmurin päälle suht iso mätivä paise, joka ei ruennut itekseen parantumaan. Arvelin siihen osuneen Riesan hampaan, kun siskot antaumuksella koko viikonlopun leikkivät omia hammastelupelejään. Tiistaina katsoin taas suuta ja haju oli aivan karmiva, sekä ien punainen ja kipeän näköinen. Koira oli muuten ihan normaali oma itsensä, mutta päätin soittaa klinikalle ja saatiinkin täyden ja kiireisen päivän välissä eläinlääkäri katsastamaan suuhun. Ilo rauhoitettiin ja ientä puristeltiin ja kaiveltiin ja neiti jopa rauhoituksessa ollessaan nosti päätä, kun eläinlääkäri sormella kaivaisi paisetta.
Kotiin tuli mukanani hyvin väsynyt ja minulle loukkaantunut pikkukoira, joka oli koko illan vähän tööt ja pihalla. Se sai eläinlääkäriltä kortisonia piikillä(monen monta piikkiä pieneen kankkuun pistettiin!) ja mukaan parin viikon antibioottikuurin. Jos kahden viikon kuluttua ien näyttäisi enää yhtään epäilyttävältä, pitäisi neiti kiikuttaa vielä näytille. Onneksi paise alkoi heti "tyhjenemään" ja seuraavana aamuna näytti jo paljon paremmalle!
Tyhmä antibioottikuuri kuitenkin pisti pieneltä mahan aivan sekaisin maitohappobakteereista huolimatta ja Ilo näyttää todella helposti hirmu laihalle, kun se kuivuu niin nopeasti. Nyt on sitten yritetty pitää nestetasapainoa yllä, syöty hyvin, otettu antibioottia 8h välein.. Tänään käytiin hiekkamonttuilemassa ja mikä lie pieni kivenmuru eksynyt Ilon silmään ja silmä hoitaa itseään vuotamalla vuolaasti vettä. Jarrunappulakin oli ottanut osumaa ja repsottaa hieman. Voiko enää pieni whippet rikkinäisempi olla? :D
Siltikin Ilo on yhtä iloinen, kun aina normaalistikin ja yhtä hymyä. Kaikesta huolimatta!
kuvassa Ilo ja äitinsä viime lauantaina Whiplandiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti