Virpiniemen vinttikoiraradan Juhannus

itikoita perkele! 

Torstai-iltana ei vielä noista verenhimoisista veemäisistä pienistä rumista lentäjistä tiennyt mitään, kun tuuli niin pirun kovaa, etteivät ne surkeilla siivillään pysyneet paikoillaan ihmisten kimpussa. Virpiniemeä helli tällä kertaa kirkkaasti porottava aurinko molempina Juhannuskisapäivinä, eikä mukaan pakattua sateenvarjoa tarvinnut autosta ulos nostaa. "Eheeen, minä en pala Suomessa" mietin lietsomistani, kun lauantai-iltana Honkakoskella katsoin peilistä punottavaa nenänvarttani. No en palanutkaan, nyt tuo lievä punoitus on muuttunut kesän ensimmäiseksi rusketukseksi ja pisamat jatkavat kasvojen valtaamista. 

Niin joo, whippetien blogihan tämä olikin. Koko kolmen kopla pääsi mukaan Juhannusreissulle ja kyllä ne vaan on hienoja kisakoiria kaikki. Unikin osasi käyttäytyä suurimmaksi osaksi aikaa oikein mallikkaasti! Perjantaina oli juostavana Juhannusrace: Bea osallistui mittakoirien sarjaan ja Ilo ylikorkeisiin. Tavoitteena oli siis saada mahdollisimman hyvät ajat 280 sekä 350 metrin matkoilta ja yhteisaika ratkaisisi sijoituksen koko sarjan kesken. Ilo sai omistajan tuurin kostauduttua sille kaverikseen Lyytin(Winsome Yankees Apache) ja Nalan (Probaxon Bubble) ja kylmää oli kyyti Lyytin rikkoessa rataenkkoja toisensa perään. Mahtoi joku miettiä, onko tuon Whiplandian Wonderchildin omistaja nyt ihan yhtä fiksu, kuin koiransa Uni, kun radalta Iloa taluttaessa ja aikoja kuunneltaessa tuli pieni riemunkiljahdus, kun Ilo juoksi kv-ajan!! (19,25sek) Lyytin omistaja oli paria sekuntia aiemmin tuulettanut nimittäin uutta rataenkkaa XD No, mutta jokaisella on omat tavoitteet ja meidän tavoite meni rikki heti ekassa juoksussa :)

Punaisella Lyyti, Sinisellä Nala ja Valkoisella Ilo.

 Sitten Bean lähtöön, jossa juoksivat kanssa hirveän nopeat Irmeli(Oochigea's Izby Iroces) ja Kip (Efflorescos Kajanos)

Bea on parantanut kopista lähtemistään huomattavan paljon viime kesään verrattuna. Sen ajat olivat huonompia, kuin viime kesänä ekoissa kisoissa Hyvinkäällä, mutta ei se vielä aivan parhaassa kunnossa olekaan. Tyylikkäitä juoksuja se teki anyway!!

Bea oli mittakoirien sarjassa toiseksi viimeinen ja Ilo omassa sarjassaan viimeinen, mutta meidän tavoitteet täyttyi siitäkin huolimatta XD ei sinne voittamaan lähdettykään!

Unskukaan ei siis ollut mukana tapansa mukaan aivan tyhjänpanttina, vaan se pääsi suorittamaan soolokokeen. Koppiin se jäi pyörimään ja lähti todella hitaasti, mutta juoksi hyvin koko matkan ja sai allekirjoituksen papereihinsa hyväksytystä soolokokeesta. Hyvä UNSKU!! Se alkaa muutenkin nyt rueta pikkuhiljaa hävittämään nestepöhöjään ja omistaja toivoo, että se nyt tiivistyisi muutenkin pian, koska menin ilmoittamaan koko sirkuksen Tampereen kv-maastoihin 8.7 :S Jännittää ihan pirusti, juokseeko Uni myös finaaliradan loppuun jos sattuu sinne asti pääsemään, pysyykö Ilo pystyssä ja oikooko Bea miten pahasti. Mutta hei, maastoihin ja vielä hiekalle, onhan se lähdettävä!

Uni ei tuntunut ihan täysin hokaavan mitä se oikein teki, kunnes soolon jälkeen radan varrella se huomasi, että: "Helvetti tuollahan tapahtuu!! Kävinkö mää siellä äsken, juoksinko mää!?!" aloittaen tutun mökäämisensä pupulle. :D 

Lauantaina ainoastaan Ilo juoksi virallisen kisalähdön ja se tapahtui 350 metrin matkalta. Lähtö sillä oli täydellisen onnistunut ja se painoi hetken aikaa aivan rinta rinnan emänsä Disan ja "isäpuolensa" Jaapien kanssa, kunnes tämän ruuhkan seurauksena

se tavalliseen tapaansa kokeili hakea tilaa ulkoa ja ajautui todellakin aivan liian ulos pysyäkseen kahden nopeamman vauhdissa.

Maaliin ruoskahännät saapuivat järjestyksessä Disa, Jaapie, Ilo ja Mademoiselle ja iloisena yllätyksenä Ilo juoksi 24,02 sek eli toinenkin kv-raja rikki!!:)

Hienoa Lilli!!

Jango V Arkadi, Pikkuliisan Mademoiselle, Whiplandian Wonderchild ja Finlandia aus dem Gnomenhain

Viimeisenä rutistuksena oli ohjelmassa Juntti-Unin lyhyen matkan ryhmäkoe. Saatiin mukava etanalähtö aikaan, kun Nemo, Rosie ja Bea pääsivät Unin kavereiksi pupun perään. Uni pyöri kopissa ja seisoi varmaan väärinpäin vieheen mennessä ohi, joten se sai aivan surkean lähdön:

Bea lähti hyvin ja vei joukkoa koko matkan maaliin saakka. Onneksi mukana oli myös viime kauden hitain whippet Nemo, koska Uni sai tehdä ohituksen ja näin ollen osoitti myös olevansa ryhmäkoekelpoinen hullukoira. Rosie paransa aikaansa aivan huimasti, liekö ollut sillä osuutta asiaan, että pääsi juoksemaan lähellä Pupua Bean peesissä, eikä tarvinnut kuikuilla puolen radan päästä viehettä ja edellä viilettäviä kavereita. Tasaisempia lähtöjä olisi todellakin kivempi saada radoille, koska varmasti koirien taistelutahtoa syö se, että toiset menee monta kymmentä metriä edellä ja viehe on pysäytetty jo ennenkuin hitaampi koira ylittää maaliviivan. Beankin pisteet on edelleen 13, vaikka se on juossut jo seitsemän virallista kisastarttia, joten ei se saa vielä pitkään aikaan tasaisia kavereita sijoituslähtöihinsä. 

Bea viime heinäkuun lopussa Hyvinkäällä ekoissa kisoissaan, takana Pocca keltaisella :)

viimeistä Ruususen Erkin ottamaan kuvaa lukuunottamatta hienot ikuistukset Emmi Ventelän käsialaa, kiiiitos!

kisakausi korkattu!

Tällä kertaa meidän kisakausi starttasi Hyvinkään ratakisoista, eikä maastoja olekaan näkyvissä nyt ihan lähitulevaisuudessa. Katellaan niitä sitten loppukesemmällä! 9.6 lauantaiaamusella kera Hennan&Jasson ja Marian&Peikon polkastiin kaasua Kuopiosta kohti Sveitsiä ja paikalle saavuttiin allekirjoittaneen kaasutteluista johtuen oikein hyvissä ajoin.

Molemmat neidit olin ilmoittanut siis 280 metrille sijoitukseen. Ilo juoksi neljän koiran lähdössä ja hienon taistelun päätteeksi ylitti toisena maaliviivan. Törmäilyä tapahtui pariin otteeseen ekassa kaarteessa ja Lillin ajolinjat hukkuivat jonnekin ja se lähti ulkoa ohi kavereista. :D Kunhan oppisi imemään enemmän tuohon kiskolle, niin ajatkin alkais parantua. Aika Hyvinkään hitaalla radalla oli siis 19,85 sek. Lähtö ykköskopista oli ihan hyvä ja taistelutahtoa löytyy. Allekirjoittanut pikkuisen itki onnenkyyneleitä koiraa jäähdytellessä, muttei kerrota sitä kenellekään. 

Bea hienohieno kiskolle imevä pieni tiikeri sai ihan kauhean kovat kaverit sijoitukseensa ja juoksi huonoimman aikansa ikään: 20,78sek varmaankin osaksi myös siksi, että sai todella hitaan lähdön. Muuten juoksu oli kuitenkin täydellinen ja pupua tapettiin aivan raivoisasti! 

Oli kyllä helppoa Ilon ja Bean kanssa, vaikka ei oltu omalla autolla edes matkassa. Sinne ne jäi nukkumaan rauhassa Hennan autoon ja olivat niiiiin mallioppilaita molemmat koko päivän ajan. 

Tänään Ilo oli Kaupissa kisoissa kasvattajiensa kanssa ja hienosti taas taisteli kuuleman mukaan. Ajolinjoja pitäisi edelleen hioda hieman, mutta jospa ne sieltä ajan kanssa. :)

eka video: http://youtu.be/HJTv3R-2JLw
ja toinen video: http://youtu.be/yl7P2dV3WNg

siellon video neidin hienosta suorituksesta(Ilo keltaisella manttelilla). Lähdössä oli kuusi koiraa ja Ilo kipaisi kolmantena maaliin. Alussa oli ruuhkaa ja yksi koira kaatui, onneksi Ilo oli selvinnyt siitä tilanteesta. Aika oli harmittavan vähän yli kv-rajan: 24,34sek. Pidempi matka tuntuisi olevan Ilollekin sopivampi, mutta katsellaan tässä. 480metrillekin aion sen ilmoittaa kesän kuluessa. Jos ei saada muita kavereita niin sitten ilmoitan Bean siihen, että saadaan lähtö aikaan. :D On se vaan hieno koira. Lotta haki sen eilen omistajan ollessa tyypillisesti lauantaina töissä ja oli pissisuihkujen jälkeen taluttanut autoonsa luottavaisen ja reippaan häntää vispaavan koiran, joka paria tuntia myöhemmin oli joutunut pissimään uudestaan Mr.Whiplandianin nähdessään Hillakujalla. Siellä Ilo vietti yönsä huolimatta omistajan ikävöinnistä, kipaisi tänään Tampereella kisoissa, kesken kotimatkan hyppäsi vieraaseen autoon, muutaman tunnin kuluttua loikkasi tuosta autosta ulos ja mietti hetken, että voiko se oikeasti olla mamma tuo tuossa. Kun se tajusi, kuka sitä oli vastassa, sai se kauhean hepulin, ja ilopissit tuli tietenkin. Rakas kultamuru, ILO oli molemminpuolinen <3 On se vaan uskomattoman hieno whippet. 

Oli aivan outoa käyttää ulkona, lenkittää ja ruokkia vain kahta koiraa! Uni taantui aivan pennun tasolle Ilon kadottua ja apinoi entistä pahemmin. Omistajan vatsalihakset saivat ainakin ilmaista treeniä Unin tempauksia katsellessa. Myös koirat olivat silminnähden onnellisia, kun lauma on taas kasassa ja niin on omistajakin. 

Muutama hassu päivä, sitten on juhannus ja Punto suuntaa kohti Virpiniemen vinttikoirarataa! Kunhan Ilo vielä pidättelee juoksujaan niin pääsee sinnekin muutamalle matkalle pinkaisemaan, jos se kv-aikakin sieltä tulisi jo :)

Ilo ratakirjallinen!

Olipa kerrassaan niiin mainio päivä Kaupissa helatorstaina, ettei oikein tiedä, mistä lähtisi kirjoittamaan. Aloitetaan vaikka Unista :D Neiti tyhjäpää ei ole koskaan aiemmin käynyt radalla, se on ainoastaan pentumeetingviikonloppuna yhden kerran tempaissun avoimen kopin läpi. Omistaja luotti viehekahjoon sen verran, että päätti kokeilla handslippinä suoraan 280 metriä.

kuva:Johanna Savolainen

 

Uni, JOKA EI SIIS OLE KOSKAAN KÄYNYT RADALLA, huusi heti vieheen bongattuaan pahemmin, kuin kukaan oikea ratakoira ja tempoi ja rempoi ja sai omistajansa naaman hiestä kiiltäväksi ja lihakset hapoille. Unia kopeille kantaessani mietin hetken, että onkohan tässä mitään järkeä: Blondi huusi täyttä kurkkua suoraan korvaan, luikersi, potki, riehui ja vaikka mitä muuta ja voin sanoa, että piti tehdä ihan oikeasti hommia, että koiran sai rata-alueen kautta koppiin. 

kuva:Johanna Savolainen

Eikun etuveräjä kiinni, koiran huutava naama kohti koppia ja lantiosta kiinni. Siinä se huusi ja riehui, kuten muka olisi tiennyt, minne kalterin takaa pääsee. Matkaan, ei mitään veräjän kolahduksia huomannutkaan, vaan painoi suoraan kiskolle ja juoksi koko matkan täysillä ja muovipussi koki kohtalonsa viimeistään Unin käsittelyssä. Kai sille on kanssa ne kirjat hankittava kesällä näiden kahden muun ratakisojen ohessa :D

kuva:Johanna Savolainen

Pikkutiikeri Bea toimi ryhmässä parina ensin Ilolle ja sitten Rosielle ja hyvin on neiti ehdollistunut rata-alueeseen, koppiin ja kaikkeen muuhunkin. Pirun hienosti se painaa, mutta kun ei vaan vauhti riitä millään ratakoiriin! Hyvänä parina se toimi ja voi sitä onnea, mikä tytöstä vieheen pysähdyttyä säkenöi! Se seisoi häntä heiluen vieheellä ja katsoi minua niin tyytyväinen ja riemukas ilme naamallaan! Ihana, hieno Bea! Nyt vaan niitä omia enkkoja rikkomaan!:)

kuva:Johanna Savolainen

Sitten meidän kakara. Eka ryhmäveto suoritettiin 280metristä Bean ja Disan kanssa. Koppiin mentiin edelleen vastahakoisesti ja nytpä siellä myös tehtiin pari piruettia, onni onnettomuudessa kuitenkin juuri oikealla aikaa piruetti kääntyi veräjää kohti ja viehe osui silmiin. Lähdössä kuitenkin myöhästyi jopa Beasta, mutta painoi toki pian ohi ja juoksi mamman perässä lopun matkaa. Ilona ei vissiin huomannut ollenkaan vetolaitteesta pudotettua Disan tappamaa pupua, vaan se juoksi vetolaitteelle asti, nuuskaisi sitä ja lähti omistajan vammailun avulla takaisin viehettä tappamaan!:D Haha!

kuva:Johanna Savolainen

Kiltti tuomarisetä antoi meille erikkovapauden juosta kaksi ryhmäjuoksua saman päivän aikana, koska oltiin pitkämatkalaisia ja 350 ryhmään Ilo sai kaverikseen Pohjoismaiden mestarin ja juoksukuningattaren Martan sekä sitten etanoiden etanan Nemon. Koppiin ei taaskaan menty kovin halukkaasti ja Ilo jäi aika perälle munimaan, nyt kuitenkin paikallaan vaanien. Kopit auki ja hyvin se sieltä tuli kuitenkin, vaikkei ihan veräjässä kiinni ollutkaan.

kuva:Johanna Savolainen

Martan perässä neiti pinkoi koko matkan, juoksulinjoissa edelleen pientä hakemista ja Ilo mielellään juoksee keskellä rataa kiilaamatta kiskolle. No, edelleenkin toinen kerta kunnolla radalla, joten hyvä siitä vielä tulee! 

kuva:Johanna Savolainen

Taas ajettiin enempi vetolaitetta, kuin viehettä, mutta niin vaan hyväksytty myös pidempi ryhmämatka ja allekirjoitettu ratakirja-anomus taskuun!

kuva:Johanna Savolainen

Ennen 350 metrin ryhmää Ilo otti Martasta mallia ja huuteli pupulle kovaan ääneen.

350 metrin veto videolla, ihan hirmu hyvää aikaa Ilo noviisina paineli (n.24,05sek videon mukaan) :)) Omistaja oli hirrrrveen ylpeä TAAS pienestä suuresta pupunsurmasta! Videolla näkyy, kuinka Ilo juoksee takasuoran paljon Marttaa ulompana. Kaarteessa kuitenkin hakee jo sisemmälle :)

Bea oli kaverina siis myös Rosien lyhyessä ryhmässä ja tässä Harmin vauhdittama veto siitä:

Bea osaa niiin hienosti! Mahtavasti kiskolla koko matkan ja lähtönopeuskin on ihan eri luokkaa, kuin viime kesänä! Ei enää veräjä pelota ;)

Ilon kirjat ei ole vielä postissa saapuneet, mutta kunhan saapuvat niin katsotaan ekat kisat ja jos toisenlaiset juoksut ei ehdi alkaa niin päästään jo ihan oikeasti kisoihin. Muut siskot kärsii parhaillaan naistenvaivoista, joten heidän ratadebyyttiä odotellaan sitten kesemmällä. Tosin niin se voi Ilollekin käydä, jos se nyt pamauttaa ne juoksut tähän väliin.

Pentutreffit ja ammattiin perehtymistä

IlonaIloLilli sai kutsun tapaamaan sisaruksiaan Hartolaan viime viikonloppuna ja Puntohan pakattiin täyteen whippetejä (Ilo,Uni,Bea sekä mukaan napattu Nitro-veli) ja saavuttiin möksälle lauantaina puolilta päivin. Kasvattaja ja (hänen vaimonsa, lähinnä kasvattaja) oli viritellyt lapsosille maastoradan pätkän ja Ilon nähdessä muovipussin syttyi sen silmiin palava halu päästä ajamaan ja tappamaan tuo "pupun retku".

Koko katras: Ilo, Riesa, Nitro, Bette, Puhi ja Riemu

Ilo juoksi viime syksynä makkaramaastoissa yksin radan, joten omistaja luotti neitiin sen verran paljon, että se pääsi suoraan Bean kanssa parivedolle. Lähtökiljumiseen se yhtyi, kun katsoi Bean niin tekevän ja liikkeelle ampaisivat molemmat tuttuun tapaan TÄYSIII! 

Kyllähän se CVM-11 vaan paremmin mutkissa kääntyi ja vetikin muuten hirmuisen hienosti. (entistä enemmän omistajan päästä nousee savua huomisten töiden ja tämän vuoden Cupien peruuntumisen takia..) Ilo veti pari mutkaa pitkäksi ja menipä vähän reisilläänkin peltoa pitkin.. Hyvin likka säilytti kuitenkin vauhtinsa hurmassa tahdin ja pyyhkäisi Bean ohi vikalla suoralla tullen ekana vieheelle. 

Omistajan riemunkiljahdusten saattelemana tytöt ahkerasti tappoivat muovipussia yhteistuumin. Harkkojen jälkeen (jotka meni hirrrmu hienosti myös muilla penskoilla!) pääsi porukka rallaamaan yhdessä ja sai Ilo esitellä siskoille ja veljille lempilelunsa. Kenellekään ei liene epäselvää, mikä se mahtaa olla... ;)

Iloa hieman ahdisti noin isossa ja kovapäisessä porukassa rallaaminen ja se joutuikin komentamaan siskoaan Betsyä moneen otteeseen, kun neiti B ryntäsi voimalla päin. 

antaumuksellinen syöksy frisbeelle!

Sunnuntaina harkkailtiin sitten lähtökopin kanssa. Bea pääsi myös muistelemaan juttua, ei minkäänlaisia ongelmia. Uni, the muovipussintappaja, pääsi myös juoksemaan parivedon Betten kanssa sekä myös avoimen kopin läpi pinkaisemaan. Tarvinneeko sanoakaan, Unilla INTOA piisasi hieman ylikin!:D 

Ilo ei ole, kuin kerran aiemmin lähtenyt suljetusta kopista ja omistaja yritti sabotoida heti alkuunsa hyvät kokemukset karkuuttamalla neidin väärästä luukusta vieheen luokse.. Kovasti muuten rimpuili, prkl!

Noo, uudestaan koppiin vaan ja luukku samantien kiinni. Viehekin vedettiin vielä sivusta ja Ilohan oli oikein taitava! :) Neiti osoitti viikonlopun aikana olevansa erittäin kisavalmis kaveri niin taidoiltaan, kuin juoksupäältään. Harjoittelu tulevaa ammattia varten on suoritettu ja tiistaina olisi tarkoitus suoriutua ensimmäisestä testistä ammatin vaativaa pätevyyttä varten, nimittäin soolokokeesta!

Innolla kisakautta odotellen:

Maailman hienoimman hevosen, eikun whippettytön, palvelija 


KAIKKIEN KUVIEN COPYRIGHT ELLA HUTTUNEN JA LOTTA SEPPÄNEN

Puh hoidossa

Me saatiin lauantaina ihana Puh-poika hoitoon! Puhi viettää meillä about viikon siskon kanssa oleskellen. Ensimmäinen ilta viriilillä nuorella pojalla sujui isosiskoon lantioliikettä harjoittaen ja ääntä lähti, kun vuoron perään joku tytöistä joutui näyttämään Puhille oikeita käytöstapoja.

Tokikin kakaroita seisoteltiin ja Puhin kanssa harjoittelu tekeekin hyvää, kun pikkumies on hirveän hienosti oppinut istumaan, tarjoamaan tassua ym. joten itse seisominen ei sen mielestä voi mitenkään olla palkitsemisen arvoista. Puhi on reilusti Iloa pienempi ja Uniakin kropaltaan paljon sirompi. Korkeus on Unin kanssa aika samaa luokkaa. Herra on suhteellisen äänekäs kaveri ja vartioi Sompatie 9 D 33:a ahkerasti ekojen päivien aikana muilta rapussaliikkujilta. Sunnuntaisen kaupassakäynnin ajan hän myös päätti kokeilla minuutin verran kestävää korvia särkevää ulvontaa, johon sai äänityksen perusteella myös Unin hetkellisesti mukaan. Tänään omistajan palatessa harjoittelusta oli rapussa aivan hiljaista, joten jospa naapurisopu vielä säilyy ja Puh tajuaa pitää kuononsa kiinni seuraavien päivien ajan! Huomenna voisi laittaa Audacityn taas salakuuntelemaan whippetien touhuja ja toivoa, että saisi katsoa kotiin tullessaan suhteellisen tasaista ja matalaa ääniraitaa. 

Eilen käytiin koko lauman voimin ulkoilemassa Puijolla ja Ilo sai Rosien kanssa kunnon rallit aikaan isolla purukasalla Unin ja Bean, a.k.a runttailijakaksikon, valittaessa hihnassa. Puhin aika kuluin Elinan porukoiden leikatun kääpiöpinseriuroksen kosimiseen. Kyllä sekin hetkeksi innostui juoksemaan siskon perässä, mutta kiinnostus säilyi silti Roxissa.. :D Kiivettiin laskettelurinteen kautta Puijon tornille ja reidet huutaa vielä tänäänkin hoosiannaa.. 

sisaruksilla on samanlainen huumorintaju ja ne tulee hyvin toimeen. Leikkikaverista ei siis Puhilla ole pulaa. Poika on hienosti nukkunut yönsä heräilemättä sohvalla (natsiBea on vissiin liian pelottava vastus, että se edes kokeilisi sänkyyn tulemista!) ja tytöt on muutenkin ottaneet pojan hirmu hyvin vastaan. 

Käytiin myös viime viikon lopulla Norolla Rosien kanssa, tässäpä Elinan kuvasaldoa.

Rosiella ja Ilolla menee jutut täydellisesti yksiin ja ne saa ihan kunnon treenit aina keskenään aikaan. Rosie juoksee niin kauniisti Ilon perässä ja innostaa neiti reisilihasta ottamaan kunnolla vauhtia alleen! Uni on vain parasta pitää silloin hihnassa, koska Ilo ei viitsi juosta, jos joku yrittää taklata koko ajan.

Lumet alkaa pikkuhiljaa sulaa ja päästään ulkoilemaan enemmän metsiin. Jäät on jo niin vedellä, ettei sinne uskalleta mennä. Kiitettävästi siellä tänä talvena pääsikin ulkoilemaan ja koirat alkaa olla hyvässä kunnossa viime vuoteen verrattuna.

Ainiin, tässä vielä Elinan ottama kuva maailman rakkaimmasta Beasta <3

kevättä tassunpohjissa

Uni, Ilo, Bea ja Rosie Kallavedellä helmikuun lopulla Elinan kuvaamana.

Meinasi jo ihan luulla kevään tulevan.. Linnut visersi, aurinko lämmitti, vesi valui räystäistä ja kengät kastui. ..kunnes kastui tänään räntäsateessa muutakin, kuin kengät ja maakin sai uuden valkoisen peiton päällensä. No, miten se sanonta meni: "Uusi lumi on vanhan surma!" Tähän luottaen.. :D Nimim.Vihaa talvea -89

Uni aloitti reilu viikko sitten juoksut ja plösähti taas hetkessä ihan läskiksi! Nyt on vankka yritys saada se leikkautettua ennen seuraavaa, elokuussa tulevaa, kiimaa. Uni ja Ilo oli hoidossa mummulassa viime viikon omistajan opiskellessa vielä viimeistä kokonaista viikkoa Joensuussa. Bea pääsi reissuun mukaan ja sai asua Aatu-porokoiran luona viisi päivää. Iloa ei viititty ottaa mukaan, koska epäiltiin niiden Aatun kanssa leikkivän kaiket päivät. Ja kun porokoirien leikkiin kuuluu haukku, Aatun haukku on suhteellisen äänekäs ja koti on kerrostalo.. Joten jätettiin yhtälö ratkaisematta ja otin mukaani vain natsi-Bean, joka varmasti piti huolen siitä, että Aatukin nukkui päivänsä tiiviistii turhia heilumatta. 

Eilen pidettiin omat viehetreenit Sonjan, Elinan ja Annan kanssa Norolla kevätauringon helliessä talvenkalpeita naamoja. Ilo oli ihan ihme laiska, se ei juossut oikein ollenkaan lukuunottamatta muiden niskassa roikkumista. Koirat sai lämmitellä rallattelemalla kokoonpanolla: Rosie, Ilo, Bea, Vanni, Iitu ja Rokki. Hyvin tuli tyttölauma juttuun keskenään ja saatiin lihakset lämpöisiksi(ja koirat kuraiseksi!).

Ilo sai luvan juosta ensin ihan yksin ja muistella, että mikäs tuo muovipussihomma nyt olikaan. No, muistissa oli!:D "Uiuuiiiiuuu" ja vaativa tuijotus omistajaan, miksi hemmetissä tässä vielä remmissä seisotaan, kun tuo muovipussi nököttää tuossa naaman edessä valmiina liikkumaan! Hienosti ja vauhdilla meni yksilöveto ja pienen huilin jälkeen olikin vuorossa sitten pariveto Bean kanssa. Kopat päähän ja allekirjoittanut muuten lähetti itse molemmat koirat!;) Saipahan ne ihan täysin samaan aikaan irti ja hyvin muuten tulikin kontaktia! Juoksivat ihan kylkikyljessä pitkän pätkän, ennenkuin Ilo irtosi omille teilleen. Kyllä muuten ihmeteltiin Bean vauhtia, kun pysyi mukana aika pitkän matkaa! Loppumatkasta Ilo kuitenkin kiri etumatkaa, ja niin hienosti pikkulikan keskittyminen ainoastaan vieheessä! Saa olla ylpeä omistaja taas. Oli muutenkin ihana päästä "asiaan" pitkän talven jälkeen ja nähdä koirien riemu, kun muovipussi pysähtyi ja se oli tapettu. 

Iiiihana Nitrooo muuttaa muuten tuohon muutaman kilsan päähän, joten sisarukset pääseekin kevään mittaan treenaamaan oikein kunnolla yhdessä! Ihan huippu juttu! Tänään käytiin nopsaan tuossa "meidän koirapuistossa", mutta neiti Iloa ei kiinnostanut veljen kanssa rallattelut ollenkaan. Muutaman spurtin jälkeen se vaan jolkotteli ympäriinsä ja tuijotteli minua vaativasti selvästi huonosta ilmasta syytellen. Omistaja on vankasti sitä mieltä, että neiti aloittaa vihdoin ja viimein ne ekat juoksunsa ihan pian. Pissa on nimittäin ollut aika tummaa, neiti laiska ja pari kuukautta on muiden koirien pissoja kiivaasti haisteltu.. Nyt olisi niin hyvä aloittaa, ehtisi vielä kuntoon ennen kauden alkua!

Muutto

On ne vaan hauskoja koiraeläimiä. Maanantaina, aamulla klo 9 saatiin avaimet uuteen kotiin, ja puolta tuntia myöhemmin omistaja istui pakettiautossa matkalla kohti Joensuuta. Whippetit ehkä hieman ihmetellen uudessa  tyhjässä asunnossa kera petinsä ja vesikupin.  

 Palatessa ikkunassa oli tutut nenänjäljet ja vastassa kolme iloisesti heiluvaa ruoskahäntää. Nyt on asusteltu Puijonlaaksossa vajaa viikko ja hyvin näyttää nämä reissailuun tottuneet nenäkkäät kotiutuneen.

 Unin harmaa nenu.

 Tuossa ihan pihassa on meidän "oma koirapuisto", jossa on hyvä käydä kiireellä vähän spurttaamassa! Tänään aamupäivällä käytiin narupalloa viskomassa ja tytöt (no ei Bea) nauttivat kevätauringon keltaisesta valosta ja nollakelistä täysin reisilihaksin ja painoivat hetken aikaa tassunjälkiä pitkin puistoa.

 "Pallo, etsi Pallo!" Ilo tunnistaa lempilelunsa, eli frisbeen ja pallon ja osaa hakea oikean nimisen esineen pyydettäessä. Fiksu hevonen, eikun whippet siis! ;)

 Ilo on vannoutunut kehonrakentaja ja se treenaa ahkerasti aina, kun mahdollista!

 Uni on myös innostunut keväästä ja juoksee paljon, saaden samalla perävaununsa Bean liikkeelle. Uni muuten kävi siellä Tuusniemellä lauantaina vammailemassa oikein koko rahan edestä. Argh, miten rasittava se olikaan!:D Ei mitään muka osannut, tai halunnut tehdä. EH tuli tiukalta tuomarilta, joka jakeli myös surutta H:ta hyvillekin koirille ja siihen on tyytyminen. Arvostelu on hukassa, mutta liikkeistä tuli taas hieman sanomista sekä kaulan kiinnityskohdasta ja suorasta olkavarresta. Niin ja toki tuosta kevyestä kuonosta ;)

Omistaja innostui sisustamaan uutta kotia, ja maalasi pari seinää kivalla vihreällä sävyllä. Sänky on "aika iso", kuten jokainen asuntoon astunut ihminen on tokaissut, mutta niin sen on oltava, jos siinä meinaa kolmen ruoskahännän kanssa nukkua. (Jännä, että vaikka tilaa on 180 x 200 cm, on peiton alla aina öisin ahdasta..) Myös Uni ja Ilo on saaneet jälleen kunnian palata sänkyyn nukkumaan, kun nyt on enemmän tilaa! Joensuun miniyksiössä omistaja nukkui Bean kanssa 90 cm leveällä sohvasängyllä ja siihen ei muita mahtunut.

Home Sweet Home.

Omistaja teki vaihtokaupat koirien isovanhempien kanssa, musta isompi sohvasänky muutti Iisalmeen ja me saatiin tilalle hieman pienempi valkoinen sohvan virkaa toimittamaan. 

Jyskistä löytyi kello kuudella eurolla!

Ja tuo ihana peili, johon allekirjoittanut ihastui muutama viikko sitten!

Tämä asunto on kertakaikkiaan ihana, kylpyhuone on iso kaakeloitu ja siisti, eteinen on sen kokoinen, että voisi oikeastaan hommata tuohon oviaukkoon portin ja pitää koiria päivisin siellä. (Ei tarvitsisi AINA miettiä, jäiköhän keksipaketti tai leipäpussi tiskipöydälle ja kotiin tullessa löytyy tyhjä pussi sängyltä..