kuvakuulumisia pakkasviikoilta

Uni omana itsenään.

Suloinen Memmu

Klo 07.32 ja normaali aamukiire. Saat aikuiset koirat hereille kilauttamalla ruokakupit pöydälle täyttöä varten. Laittelet ruuat kuppeihin, annat luvan syömiseen ja lähdet nopsaan kaivamaan takkeja kaapeista, otat hihnat valmiiksi oven eteen, vedät kengät jalkaan, pipon päähän ja takin niskaan. Koirat lopettelevat ruokailua. Ne lähtevät pyyhkimään suutaan mattoon ja yrität napata niitä tässä välissä pukuasemalle. Epäonnistut. Ilo ja Mei alkavat riehua sohvalla omia aamuleikkejään. Uni painelee omaan petiinsä ja Bea häviää sohvan nurkkaan. Kutsut koiria topakkaan sävyyn ja Bea maleksii puettavaksi. Kun saat Bean puettua, etsit Unin käsiisi ja puet sen. Saat riehukaksikon eteiseen ja virittelet niille takkeja samalla, kun vaivihkaa kaksi aikuista whippetiä katoaa takaisin koirahuoneen lämpimiin peteihin. Pyyhit hikeä otsalta. Avaat oven. Mei ja Ilo kävelevät rappukäytävään. Unia ja Beaa ei näy missään. Kutsut ne vaativaan sävyyn mukaasi, Jes, sait ne rappukäytävään. Kävelet portaita alas hanskassa tai kaulaliinassa roikkuvan greypennun ja oikean jalan kanssa samaa tahtia kulkevan Ilon kanssa. Vilkaiset taaksesi, Uni ja Bea eivät tule perässä. Kutsut niitä entistä tiukempaan sävyyn. Ne seisoskelevat vielä kolmannessa kerroksessa. Opit tästä jotakin ja seuraavina pakkasaamuina puet koirille hihnat jo sisällä. Talutat kaikki neljä hihnoissa kolme kerrosta alas, avaat ulko-oven ja vedät kaksi matelevaa whippetiä ulos greypennun ja juoksijawhippetin perässä. Bea kysyy saisiko kyykätä heti oven eteen pissalle ja kiiruhdat kohti metsänlaitaa ja sallittua tarpeidentekopaikkaa. Bea ja Uni tekevät salamannopeasti asiansa ja mulkoilevat leikkivää ja käpyjä heittelevää greypentua ja pissapaikkaa etsivää Iloa. Ne seisovat tärisevinä paikoillaan ja nostelevat tassujaan. Kun Mei on saanut myös kakat tehtyä, juokset nopeasti sisälle haluavien whippetien kanssa takaisin, jotta kuninkaalliset pääsevät mahdollisimman nopeasti nukkumaan lämpimiin peteihinsä. Näin meillä siis, kun pakkasta on mittarissa -25 astetta. Wuhuu.

Kaunis Ilo.

Blondi Unsku 

Viisas Bea

rakas ystävä.

Mei viikko sitten. Hienosti lapsi kehittyy! Tosi taitava alkaa olla myös sisäsiisteysjutuissa: ennätys päivällä pissaamatta on 5h 45min!:) Kakkoja ei tule lähes koskaan sisälle.

Kaverit ja riehusohva.

Pakkasista on ollut se hyöty, että saatiin uusi juoksupaikka jäiden myötä! Viime viikonloppuna oli vain -14 pakkasta, joten päästiin kunnolla ulkoilemaan. Lauantaina käytiin Kurkimäessä Vannin, Iitun ja Hillan luona juoksemassa metsässä ja lammenjäälllä.

seitsemän vinttikoiraa ja Sonja.

Oma laumani.

Hilu, Iitu ja Vanni muotokuvineen. (allekirjoittaneen käsialaa siis)

Sunnuntaina oli ihana aurinkoinen ilma, vaikkakin hieman kirpakka. Päästiin kuitenkin hyvin ulkoilemaan tällä kertaa Hiltulanlahden jäälle. Mei oli tosi ihana koko viikonlopun, kun pääsi kunnolla tuhlaamaan energioitaan. Arkipäivien ulkoiluilta ei ole kuvatodisteita, koska silloin lenkkien aikaan on jo aina pimeää. 

Bea on tosi jämäkkä seisotettava, sen takajalat ei valu mihinkään ja se seisoo kuin tatti siinä, mihin sen laittaa. Harkkailtiin siis pikkuisen Jyväskylää varten.

Omistaja on ruennut entistä enemmän kokkailemaan koirille. Muutama päivä syötiin tämmöistä sekoitusta: tummaa riisiä, sikanautaa, läskiä, piimää, kananmunaa, vihanneksia soseena, öljyä, merilevää ja b-vitamiinia höystettynä nappulalla.

Riisit ja vihannekset kiehui kattilassa tovin ja kananmunat keitin. Lihat tietenkin raakana. Maistui!

Ilo ja Uni olivat ainakin hyvin raukeita liikunnan ja hyvän ruuan päälle.. :D

Mei kasvaa ja kaunistuu.

Ja osaa myös hän oikeanlaisen rentoutumisen.

Pakkohoito.

Mei yrittää saada Bealta luuta aina vaikka millä kikkailulla, ja jos haukkuminen ei tehoa, alkaa se pyöriä aina "vahingossa" Bean päälle napatakseen luun. 

  

Sitten, kun edellinen sörsseli oli loppunut syötiin broilerin maksaa ja heppaa kera nappuloiden, kananmunan, raejuuston, keitetyn porkkanan, merilevän, biotiinin ja sinkin. Niin nätissä rivissä apinalauma nököttää.

'

Mei kasvaa, mutta ei enää ihan niin vauhdilla. Nyt se painaa 17,1kg, eli kilo tullut viikossa lisää. Ei enää ihan kahta kiloa. Se on varmaan nyt jotain 53cm korkea. Sinkki- ja Biotiinilisä meidän lisäravinnevalikoimaan tuli lähinnä Bean karvattomuutta parantamaan. Tai ainakin kokeilemaan, toisiko karvaa takaisin. Katsotaan. 

Eilen törmättiin iltapäiväulkoilulla naapurin Elinaan ja Rosie & Sisu (täyttää keväällä vuoden) whippeteihin. Sisu ja Mei riehkasivat takapihalla pakkasesta huolimatta Bean ja Unin kärvistellessä hihnassa ja Rosien kalastellessa lintujen ruokia ja Mei juoksenteli jo yllättävän ketterästi. Se oli omasta mielestään tosi nopea ja yritti Sisua karkuun. Vielä ei ihan päässyt. :) Ilokin juoksutteli lapsia muutaman kiekan ja pisti Sisua ruotuun. 

Tämä koiranomistaja ainakin toivoo kovasti, että nämä inhottavat pakkaset jo lauhtuisi ja päästäisiin taas normaalisti ulkoilemaan, nyt kun valoakin alkaa olla vielä neljän jälkeen kivasti.   

Mei saa osansa pakkohoidosta.

Tammikuu

Ilo tuli minulle melkein tasan kolme vuotta sitten. Kauheisiin susirajan pakkasiin. Ulkona se ei pystynyt olemaan oikeastaan ollenkaan ja riehui siitä edestä pitkin seiniä sisällä. Mutta, silti se tuntui 24 neliön yksiössä paljon rauhallisemmalta kuin Mei täällä 80 neliössä. Voihan Memmu ja kaameat iltahepulit! Niitä riittää tällä hetkellä, vaikka ulkoillaan lähes normaalisti, pakkasten takia tietysti vähemmät päätöntä kaahausta. Mei ei siis edelleenkään ole täyttänyt paikkaansa rauhallisena greypentuna. Otin sen mukaan, kun meillä oli SSVH:n hallituksen kokous yhtenä iltana, Joonas reeneissä ja koirat jo päivän keskenään nukkuneet. Pennulla siis virtaaaaaa, enkä ehtinyt juoksuttaa sitä ennen kokousta. Meno oli ihan päätöntä, ei se kyllä yhtään jännitä uusia paikkoja, ihmisiä tai koiria.. Sinne paineli meidän hallituksen puheenjohtajan kotiin, kuin kotiväki konsanaan.. :D Viskeli luita ja teki tappoloikkia niiden perään ja purki koko lelukorin lattialle, juoksi tietysti aivan päättömänä välissä. Ja allekirjoittanut istui kahvipöydässä naama punaisena. Kotona se sitten nukkui koko illan. :)

Erään remmilenkin päätteeksi odoteltiin, kun "iskä" vei "äitin" tunturin pyörävarastoon talvea pakoon.

personal trainer Ilo ja Mei

cutie

Pakko oli ottaa kuva tästä näystä erään päivän jälkeen, kun tulin kotiin ja koirat oli olleet 8h keskenään. Yleensä ovat n.6h, kun Joonaksen kanssa menee aikataulut sopivasti ristiin. No, siis tuossa on yhdet tai kahdet jo kuivuneet pissat papereilla. Ei mitään muuta. Hurjaa. Kakkoja Memmu ei ihan pienestä vähästä sisälle teekään, mutta ajattelin että 8h aikana olisi hätä jo liian kova. 

Bean ongelma-asento, kun Uni syö luuta jonka se haluaisi kovasti itselleen. Se tuijottelee minua ja vaatii minua tekemään asialle jotakin piippailemalla oikein matalalla, mutta kuuluvalla äänellä. Se saattaa tulla jopa minun eteen istumaan ja antaa tassua saadakseen huomion. Kun kysyn, mikä sillä on hätänä, se ryntäilee suuntaan, johon haluaa minut ja melkein osoittaa toista koiraa HÄNEN luunsa kimpussa.  

Illallisseurue odottaa tilaustaan, joka sisälsi tällä erää raksuja, hevosenlihaa, piimää, raejuustoa, öljyä ja merilevää sekä b-vitskua, ainiin ja vähän meidän ihmisten päivälliseltä jäänyttä riisiä. Ilolla ja Meillä oli kupeissaan myös palaset läskiä. Aamulla tais mennä kuppeihin heppaa, raksuja, kananmunia, piimää. Päivällä Mei sai raksuja piimällä.  

Whippetit syö kahdesti päivässä ja Mei vetää tuommoisen hevosen annoksen kolmesti päivään.

"joko, joko??"

Kivoja kinkkkuja, varsinkin noi Bean kaljut.

Nyt se Mei kasvoi Ilonkin ohi ja on lauman isoin, mutta vähäjärkisin! Tai sitten hyvinkin fiksu. Se vaan peittää sen hyvin. Jännä törmätä taas eroon grey versus whippet: whippetillä on tietty määrä miellyttämisenhalua, joka varmaan tulee sen terrieritaustasta. Kun komennat tosissasi vipukkaa, se kyllä tasan uskoo ja jopa haluaa tehdä tiettyjä asioita sen eteen, mikä motivoi sitä parhaiten. (kehu tai ruoka siis) Greyllä ei ole tällaista. Se tekee tasan sen, mitä se haluaa. Vaikka Mei on ahne ja helposti motivoitavissa ruualla, ei se ota minuun kontaktia läheskään kuten whippetit. Se kyllä mielellään seuraa minua pitkin asuntoa, mutta ei tule kainaloon tai suukoteltavaksi. Lipaisee jättipitkällä kielellään kahdesti ja se on siinä. Lenkeillä se kävelee aika nätisti (on nyt alkanut kiinnostua kaikesta ympärillä olevasta ja haluaa aina jonnekin), mutta haluaisi tervehtiä jokaisen vastaantulijan loikkaamalla suoraan omistajan jalkojen eteen. Mei ei ota läheskään niin paljon kontaktia, kuin whippetit. Vaikka Unikin menee hajujensa lumoissa, käy se säännöllisin väliajoin namitaskulla ja samalla katsomassa silmiin. Mei osaa käskyn "katso", mutta se ei tarjoa sitä kuin ruokaa odottaessaan. Lenkeillä ei vielä malta. Ei se tasan uskalla lähteä omille teilleen tai jäädä porukasta, edes minun kanssa kahdestaan ulkoillessa. Se kyllä tietää nimensä ja osaa tulla luokse, mutta on eri asia huvittaako sitä. Kaasu hirttää kiinni lähes aina, kun se pääsee irti. Ehkä tämä on nyt vaan sitä, että mulla on eka oikea vinttikoira. :)

Omistaja unohtaa liian helposti, että kyseessä on alle viisikuinen pentu ja vaatii mielessään ehkä hieman liikoja. Memmu on tosi pätevä ja osaa jo paljon kaikkia arjen taitoja. Se on äärettömän rohkea ja ihana suloinen koiranpentu. Se ilmoittaa pissa- ja kakkahädästä aina jotenkin, vaikka omistajat ei aina ehdi loikata toppahousuihin tarpeeksi ajoissa. Se osaa olla päivät hirmu hienosti kotona whippetien kanssa, eikä ole tehnyt mitään ilkeyttä. 

Ilmoitin Bean Jyväskylän koiranäyttelyyn ja Ilon Tuusniemelle. Unin kanssa käytiin Kajaanin pallohallissa taas palelemassa, nyt EH:n verran. Kai sitä pitäis rueta vähän silmäilemään ensi vuoden kisakalenteriakin tässä.. Bea on päättänyt, että tekee kaikkensa jotta voisi muuttaa pelkästään sisäkoiraksi koko pakkasjakson ajaksi, eikä se liiku lenkeillä muutamaa juoksuaskelta (kotiovelle saapuessa)lukuunottamatta omistajan selän takaa minnekään. Bea ei siis ole osallistumassa alkukauden kisoihin, joten odotellaan suosiolla se vetskuikä kesäkuun lopulle ennen kisoihin ilmoitteluja. Radalle sen voisi laittaa jo aiemmin. Unikaan ei ulkona turhan kauaa viihdy, mutta on ainakin ulkoisesti nyt aika hyvässä kunnossa. Iloa tuo ei niin haittaa, ja se onkin ihan tikissään taas.. Pudottanut perskarvansakin jonnekin. Mei on mielissään kun pääsee mielestään kuumasta kerrostaloasunnosta hetkeksi jäähdyttelemään. Se ei palele yhtään niin helposti, kuin whippetit. Mutta on sillä paksumpi karvakin. 

Parhaat kaverit

Laumassa on tapahtunut pieni hauska muutos. Uni ja Bea ovat selvästi lähtentyneet toisiaan Mein tultua ihan eri tavalla kuin aiemmin. Niillähän on ollut keskenään aina varsin viileä suhde toisiinsa, mutta nyt ne ovat selvästi alkaneet arvostaa toistensa rauhallista seuraa ja löytyvät usein nukkumasta yhdessä koirahuoneen pimeydestä "pentujen" touhutessa siellä, missä ihmisetkin. 

Joskus myös Mei nukkuu!

jaottelu kaverilla kyläillessä. Bea ja Uni samassa(!) kääpiöpinserikokoa olevassa pedissä ja bestikset tietysti vierekkäin.

Me tässä leikitään. Välillä meno on ihan älytöntä ja tyypit pitää viedä pihalle riehumaan. 

Unskun kanssa käytiin taas sunnuntaina agihallilla, ja se oli niin taitava! Ai että. Mei oli myös taitava häiriökoira. Huah.. :D Juoksi keskaripuudeli Thelman perässä monta minuuttia putkeen pitkin hallia ja selvästi piti mustan karvapallon häntää vieheenään.. Uni meni esteitä ja putkea ja putki, este, putki -sarjaa oikein hienosti! Ihan uskomatonta, miten nopeasti se kehittyy tässä lajissa. 

Tämä talvi on ollut kyllä harvinaisen lämmin ja vähäluminen, tätä koiranomistajaa ei haittaa yhtään! On ihan huippua, että Mei pääsee juoksemaan monenlaisella alustalla ja ilman takkia, hyvin pääsee kehittämään koordinaatiotaan. Olisi vähän eri juoksennella ohuita polkuja, jos hankea olisi metrin verran joka paikassa. Tasainen jää ei tarjoaisi paljoakaan harjoitusta monipuoliseen liikkumiseen. Ja kovilla pakkasilla ei edes pystyisi juoksuttamaan irti. Erityisesti Bea nauttii, kun ei ole kunnon talvipakkasia. :)

Norollakin pääsee käymään, erittäin epätavallista tähän aikaan vuodesta.

Pari lyhyttä videopätkää Ilon ja Mein juoksuleikeistä. Tämä kaksikko on kyllä ihan huippu, kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Mei kehittyy ja pääsee purkamaan energioitaan ja Ilo pitää molemmat hyvässä fyysisessa kunnossa. Nyt huomaa muutoksen Ilon juoksuinnossa, kun kiimasta alkaa olla viisi kuukautta aikaa. Ilo on kuukauden päivät ollut oma innokas itsensä, kauan se vaan ottaa tuo täydellinen juoksuista toipuminen. Onhan sen saanut juoksemaan frisbeen kanssa koko syksyn, mutta nyt se taas on aivan revetä liitoksistaan jatkuvasti ja juoksee silkasta juoksemisen ilosta. Minä tosin yritän sille muistutella, että tässä ei ihan vielä tarvitsisi alkaa treenaamaan.. 

Erilaisuuksia

Omistaja joutuu aika ajoin arjen keskellä läpäyttämään itseään otsalle ja muistuttamaan järkikultaansa, että kotona kasvaa nyt grey eikä whippet. Kun sohvalla torkkuva greypentu ulahtaa pienen whippetnartun hipaistessa tassulla sen pitkää takakoipea, muistaa taas miten suurin osa Mein "kivusta" on aina draamaa! Kynsiä leikatessa Mei kiljui ja rimpuili, minkä makaroonikropallaan osasi ekat pari viikkoa. Sitten se luovutti. Whippetit ovat pentuina tyytyneet lähinnä vain rimpuilemaan ekalla kerralla ja sitten alistuneet kohtaloonsa. Heelerpennun kanssa leikkasin ensimmäisen kerran kynsiä TUNNIN hiki päässä, mutta se onkin toinen tarina ja täysin toinen roturyhmä! :D

Enkunpennulla ei ole halua miellyttää ihmistä, onneksi Mei on perso ruualle. Aina ei ruokakaan auta, jos joku asia ei nyt vain huvita. Tämän huomaa esimerkiksi seisottamisharjoituksissa. Whippetinpentu haluaa jonkin verran tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa ja on mielissään, jos omistaja loistaa tyytyväisyyttä. Tai jos on kuten Ilo, tekee mitä vain miellyttääkseen mammaa. Tai jos on kuten Uni, tekee mitä vain saadakseen namin. Tai jos on kuten Bea, tekee mitä vain vaan tehdäkseen oikein. Mei ei paljon jaksa välittää. Se kehtaa seisoa kauniisti niin kauan, kuin herkut maistuu tai mamman silmiin jaksaa "katso"a ja "odota"aa paikallaan. Takajalkoja ei mielellään saa enää korjata, jos pentu on ne mieleiseen paikkaan asettanut. Jos korjaat, valahtaa pentu löysäksi, kääntää päänsä ja kääntyy sivuttain. Joudut aloittamaan koko asettelun alusta. Whippetinpentu on yleensä "jämäkkä" seisottaa, grey kaatuisi kyljelleen, jos sitä tökkäisi sormella. Whippetinpentu syö jauhelihaa kädestä niin tohkeissaan, ettei se huomaa vaikka handleri laittaisi sen jalat rusetille. Mei saattaa yrittää nuolla herkkua hetken, mutta jos ei sitä heti kokonaan suuhunsa saa, alkaa se katsoa mitä käsi touhuaa hänen pitkillä takakoivillaan. Mei ei myöskään omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, se luotaa ihmisiinkin poikkeuksetta ja romeltaa kerrostalon rappusia vauhdissaan miten sattuu.

Omat whippetini ovat oppineet tietyt asiat kerrasta, tai ainakin (kuten Unin ollessa kyseessä) tajunneet tehdä tietyt asiat salaa. Mei ei ymmärrä. Se on joko ovela ja esittää tyhmää tai sitten se ei esitä. Se oppii kyllä, mutta hitaammin kuin whippet. Tämäkin saattaa olla kiinni siitä, huvittaako osaamista juuri sinä päivänä näyttää. Kiellot menevät välillä kuuroille korville ja välillä niistä oikein puuskahdetaan loukkaantua ja loikitaan pois keittiöstä. Mei tekee muutenkin paljon asioita oman päänsä mukaan. Mutta, kun vertaan keskenään porukoiden heelerpentu Mokkaa ja Meitä, on Mei todella rauhallinen pentu. Vaikka se tuntuukin aika vilkkaalle tapaukselle. Tämä on toki myös rotuominaisuus, mutta allekirjoittanut ei ehkä jaksaisi minkään muun rodun loputonta virtaa ja tarmoa. Kyllä vinttikoirat on tosi kivoja! Laiskan miehen tai naisen koiria.

Mei ei suostunut alkuun nukkumaan HILJAA koirahuoneessa öitään. Naapurisovun säästäkseni otin sen sängyn viereen lattialle makkariin. Yritin, että opetetaan pentu ensiksi nukkumaan yöt kokonaan (pentuesisarusten kanssa herättiin kolmen tunnin välein) ja sitten siirretään se vasta koirahuoneeseen. Toimi! Mei oppi nukkumaan yöt läpeensä ja on nyt nukkunut Ilon kainalossa omassa pedissään jo muutaman yön oikein onnistuneesti. Maalla joulunvietossa koirat saivat nukkua sängyssä ja Mei ei tehnyt yhtään pissiä yhtenäkään yönä.. Mutta ei, sänkyyn ei oteta täällä kotona! Onneksi se pissaa paperille ja meillä on suosituimmassa pissipaikassa Ikeasta Kolon-merkkinen työtuolin alle tarkoitettu lattiasuoja. Suosittelen!

Mei on edelleen kaikkea kohtaan ihan äärettömän reipas. Se menee minne tahansa reippaalla ja ennakkoluulottomalla asenteella. Jonkinasteinen roturasisti se kyllä on, mutta tämä johtuu varmaan omistajasta, jonka ystäväpiiri koostuu pitkälti vinttikoiraihmisistä.. Mei on nähnyt todella paljon whippetejä ja muita isompia vinttikoiria, mutta esimerkiksi kaverini keskarivillakoira on Mein mielestä aina alkuun outo. Kun se huomaa, ettei tuo liikkuva moppi olekaan siivousväline vaan koira, alkaa Thelmalla ja Meillä aivan älyvapaa jahtausleikki. Edellä menee musta puudeli turkki hulmuten mitä ihmeellisimpiä reittivalintoja keksien ja perässä tulee kömpelö greypentu ympäri asuntoa laukaten. Onneksi nyt on ollut lämpimät ulkoilukelit ja maa on sulanut joulukuulle hyvin oudoksi ihmeeksi lähes kokonaan. Tämä kuitenkin mahdollistaa sen, että Ilo on päässyt purkamaan pennun energioita juoksuttamalla sitä pihanurmella ja pentu nukkuu oikein mukavasti suurimman osan sisälläoloajasta.

Harmaata on Kuopiossa.

Tätä kutsutaan täällä Savossa kaljamaksi. Kun tie näyttää tälle, pitää löysätä kaasujalkaa rutkasti ja painaa jarrua erittäin säästellen. Muuten huomaa valuvansa hitaasti, mutta varmasti ojaan. Koska Honkakoski on peräkylä, ei siellä jonkun mielestä tarvitse hiekottaa teitä. Joulupäivänä kinkkua ahtaneet kyläläiset olivat jalkautuneet sankoin joukoin iltalenkille sysipimeän ja sateisen kelin saattelemana liukkaan maantien varrelle. Muulloin ei tiellä lenkkeilijöitä näekään.

Joulua edeltävän sunnuntain lenkkiporukka Iisalmessa. Mein vieressä Unin siskonpoika Jymy ja hänen kämppiksensä Laiccu-grey. Silloin oli vielä mukavasti lunta.

Mokka on päässyt Bean viereen sohvalle joulun kunniaksi. Joku saattaa huomata Bean ilmeessä häivähdyksen epämukavuutta..

Wihii!

Joulu sujui vauhdikkaissa merkeissä Honkakoskella. Ulkoilusta ei päästy kunnolla nauttimaan, koska osittain sulanut lumi ja jää sekä routainen maa oli huono yhdistelmä vinttarin tassuille. :( On tämä kyllä harvinaisen outo talvi. 

PS. anteeksi, jos jotakuta häiritsee, että puhun Meistä sekä greynä että enkkuna. Mutta kun se on sekoitus, niin en tiedä millä termillä siitä saa puhua. Olkoot vaikka grenkku ;)

jään keskellä

Ei ole Savossa whippetin tai greyn kelit, ei. MISSÄÄN ei voi juoksuttaa irti. Lumihangen päälle satanut ja sen osittain sulattanut vesi jäätyi oikein mukavasti luistinradaksi. Kaikkialla on jäätä. Maanantaina pääsi  hieman viimeksi revittelemään takapihan nurtsilla, jota peittävä lumi oli plussakelien ansiosta pohjaa myöden pehmeää, sen yhden päivän siis. Sitten taas pakastui. Ei pysy itsekään pystyssä lenkkipoluilla, jotka heti lumien tultua tampattiin latupohjaksi (latuja eivät kuitenkaan ehtineet vielä tehdä) ja nyt vesikelien jälkeen ovat silkkaa jäätä! Tallustellaan siis katujenvarsia, ai miten rentouttavaa.. Harmittaa, varsinkin kun Ilo on ottanut Mein treenattavakseen ja Mein koordinaation kehittymiselle olisi oikein hyvä päästä juoksemaan whippetin perässä useammin, kuin kerran viikossa..

Viime viikonlopun meno oli sanalla sanoen RENTOA!

Eilisaamun leikit.

Eilen pidettiin päiväkodin joulujuhla ulkona ja lasten toiveesta toin koirat tottakai tonttuasuissaan juhlaan vierailemaan. Ja vinttejä väsyttää vielä tänäänkin niin paljon, ettei edes Mei ole jaksanut tehdä mitään iltapäivällä ja veikkaan, että ovat päivänkin vain nukkuneet. Ilo ei ole ainakaan yhtään rauhoittunut pennun tultua, on ihan oma iloinen itsensä. Kaksi apinaa hyppää sänkyyn hännät heiluen heti kellon soidessa pusuttelemaan, kun kaksi vanhempaa nauttivat mahdollisimman pitkistä aamu-unistaan. Ilo ja Mei on siis oikea riemukaksikko, rakkautta jaetaan yksissä tuumin omistajille.

Mei herää aina kaveriksi aamulla, kuten Ilokin. Voihan uskolliset apinat.

Väsynyttä juhlaporukkaa.

Unin kanssa käytiin pitkän tauon jälkeen toisen kerran agihallilla sunnuntaina. Mei lähti opettelemaan uusia asioita (mm.odottamaan hihnassa mamman mennessä muualla toisen koiran kanssa) ja Uni harjoittelemaan ekalla kerralla opeteltua putkea ja estettä ja nyt myös uutena rengasta. Uni sai heti karmeet hepulit, kun laskettiin koirat irti esteiden siirtelyn ajaksi: se juoksi putkea ees taas loikki esteitä Mei perässään ja veti aivan aivot narikassa kenttää ympäri peppuhepulia. :D Uni oli ihan mahtava, tosi innoissaan ja oppi uusia asioita nopeaa tahtia. Oli huippua!

Lauma alkaa olla kokonaisuudessaan nyt hyväksynyt uuden jäsenen. Uni ei enää komenna pentua tai välttele sitä ollenkaan, Ilo tietenkin rakastaa kuten heti toisesta päivästä lähtien ja Bean suhtautuminen on edelleen varsin neutraali. Antoi se tänään pennun putsata silmänsä, yleensä Bea ei tällaisista hellyydenosoituksista välitä.

ihanat samansävyiset samassa pedissä. Bea ei rahvaiden seurassa viihdy.

Huomenna on viimeinen työpäivä ennen reilun kahden viikon joululomaa, huh! Töistä päästyä vois pakata auton täyteen koiria ja kamoja ja suunnata kohti Iisalmea. Porukat hakee lauantaina itselleen 11 viikkoisen heelerpennun Kemistä, joten se siitä joulurauhasta.. :D Vai miten se meni: 

"On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen, 

on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.."

Voitte uskoa, että toivon jouluksi otollisia ulkoilukelejä, jotta saa päästää porukan pihalle juoksemaan aina välillä. 

Hauskaa joulua kaikille lukijoille ja tutuille!

loppuun viitisen minuuttia apinakaksikon leikkejä

(outo, kun ei näytä esikatselukuvaa..)