Ilo ratakirjallinen!

Olipa kerrassaan niiin mainio päivä Kaupissa helatorstaina, ettei oikein tiedä, mistä lähtisi kirjoittamaan. Aloitetaan vaikka Unista :D Neiti tyhjäpää ei ole koskaan aiemmin käynyt radalla, se on ainoastaan pentumeetingviikonloppuna yhden kerran tempaissun avoimen kopin läpi. Omistaja luotti viehekahjoon sen verran, että päätti kokeilla handslippinä suoraan 280 metriä.

kuva:Johanna Savolainen

 

Uni, JOKA EI SIIS OLE KOSKAAN KÄYNYT RADALLA, huusi heti vieheen bongattuaan pahemmin, kuin kukaan oikea ratakoira ja tempoi ja rempoi ja sai omistajansa naaman hiestä kiiltäväksi ja lihakset hapoille. Unia kopeille kantaessani mietin hetken, että onkohan tässä mitään järkeä: Blondi huusi täyttä kurkkua suoraan korvaan, luikersi, potki, riehui ja vaikka mitä muuta ja voin sanoa, että piti tehdä ihan oikeasti hommia, että koiran sai rata-alueen kautta koppiin. 

kuva:Johanna Savolainen

Eikun etuveräjä kiinni, koiran huutava naama kohti koppia ja lantiosta kiinni. Siinä se huusi ja riehui, kuten muka olisi tiennyt, minne kalterin takaa pääsee. Matkaan, ei mitään veräjän kolahduksia huomannutkaan, vaan painoi suoraan kiskolle ja juoksi koko matkan täysillä ja muovipussi koki kohtalonsa viimeistään Unin käsittelyssä. Kai sille on kanssa ne kirjat hankittava kesällä näiden kahden muun ratakisojen ohessa :D

kuva:Johanna Savolainen

Pikkutiikeri Bea toimi ryhmässä parina ensin Ilolle ja sitten Rosielle ja hyvin on neiti ehdollistunut rata-alueeseen, koppiin ja kaikkeen muuhunkin. Pirun hienosti se painaa, mutta kun ei vaan vauhti riitä millään ratakoiriin! Hyvänä parina se toimi ja voi sitä onnea, mikä tytöstä vieheen pysähdyttyä säkenöi! Se seisoi häntä heiluen vieheellä ja katsoi minua niin tyytyväinen ja riemukas ilme naamallaan! Ihana, hieno Bea! Nyt vaan niitä omia enkkoja rikkomaan!:)

kuva:Johanna Savolainen

Sitten meidän kakara. Eka ryhmäveto suoritettiin 280metristä Bean ja Disan kanssa. Koppiin mentiin edelleen vastahakoisesti ja nytpä siellä myös tehtiin pari piruettia, onni onnettomuudessa kuitenkin juuri oikealla aikaa piruetti kääntyi veräjää kohti ja viehe osui silmiin. Lähdössä kuitenkin myöhästyi jopa Beasta, mutta painoi toki pian ohi ja juoksi mamman perässä lopun matkaa. Ilona ei vissiin huomannut ollenkaan vetolaitteesta pudotettua Disan tappamaa pupua, vaan se juoksi vetolaitteelle asti, nuuskaisi sitä ja lähti omistajan vammailun avulla takaisin viehettä tappamaan!:D Haha!

kuva:Johanna Savolainen

Kiltti tuomarisetä antoi meille erikkovapauden juosta kaksi ryhmäjuoksua saman päivän aikana, koska oltiin pitkämatkalaisia ja 350 ryhmään Ilo sai kaverikseen Pohjoismaiden mestarin ja juoksukuningattaren Martan sekä sitten etanoiden etanan Nemon. Koppiin ei taaskaan menty kovin halukkaasti ja Ilo jäi aika perälle munimaan, nyt kuitenkin paikallaan vaanien. Kopit auki ja hyvin se sieltä tuli kuitenkin, vaikkei ihan veräjässä kiinni ollutkaan.

kuva:Johanna Savolainen

Martan perässä neiti pinkoi koko matkan, juoksulinjoissa edelleen pientä hakemista ja Ilo mielellään juoksee keskellä rataa kiilaamatta kiskolle. No, edelleenkin toinen kerta kunnolla radalla, joten hyvä siitä vielä tulee! 

kuva:Johanna Savolainen

Taas ajettiin enempi vetolaitetta, kuin viehettä, mutta niin vaan hyväksytty myös pidempi ryhmämatka ja allekirjoitettu ratakirja-anomus taskuun!

kuva:Johanna Savolainen

Ennen 350 metrin ryhmää Ilo otti Martasta mallia ja huuteli pupulle kovaan ääneen.

350 metrin veto videolla, ihan hirmu hyvää aikaa Ilo noviisina paineli (n.24,05sek videon mukaan) :)) Omistaja oli hirrrrveen ylpeä TAAS pienestä suuresta pupunsurmasta! Videolla näkyy, kuinka Ilo juoksee takasuoran paljon Marttaa ulompana. Kaarteessa kuitenkin hakee jo sisemmälle :)

Bea oli kaverina siis myös Rosien lyhyessä ryhmässä ja tässä Harmin vauhdittama veto siitä:

Bea osaa niiin hienosti! Mahtavasti kiskolla koko matkan ja lähtönopeuskin on ihan eri luokkaa, kuin viime kesänä! Ei enää veräjä pelota ;)

Ilon kirjat ei ole vielä postissa saapuneet, mutta kunhan saapuvat niin katsotaan ekat kisat ja jos toisenlaiset juoksut ei ehdi alkaa niin päästään jo ihan oikeasti kisoihin. Muut siskot kärsii parhaillaan naistenvaivoista, joten heidän ratadebyyttiä odotellaan sitten kesemmällä. Tosin niin se voi Ilollekin käydä, jos se nyt pamauttaa ne juoksut tähän väliin.

Pentutreffit ja ammattiin perehtymistä

IlonaIloLilli sai kutsun tapaamaan sisaruksiaan Hartolaan viime viikonloppuna ja Puntohan pakattiin täyteen whippetejä (Ilo,Uni,Bea sekä mukaan napattu Nitro-veli) ja saavuttiin möksälle lauantaina puolilta päivin. Kasvattaja ja (hänen vaimonsa, lähinnä kasvattaja) oli viritellyt lapsosille maastoradan pätkän ja Ilon nähdessä muovipussin syttyi sen silmiin palava halu päästä ajamaan ja tappamaan tuo "pupun retku".

Koko katras: Ilo, Riesa, Nitro, Bette, Puhi ja Riemu

Ilo juoksi viime syksynä makkaramaastoissa yksin radan, joten omistaja luotti neitiin sen verran paljon, että se pääsi suoraan Bean kanssa parivedolle. Lähtökiljumiseen se yhtyi, kun katsoi Bean niin tekevän ja liikkeelle ampaisivat molemmat tuttuun tapaan TÄYSIII! 

Kyllähän se CVM-11 vaan paremmin mutkissa kääntyi ja vetikin muuten hirmuisen hienosti. (entistä enemmän omistajan päästä nousee savua huomisten töiden ja tämän vuoden Cupien peruuntumisen takia..) Ilo veti pari mutkaa pitkäksi ja menipä vähän reisilläänkin peltoa pitkin.. Hyvin likka säilytti kuitenkin vauhtinsa hurmassa tahdin ja pyyhkäisi Bean ohi vikalla suoralla tullen ekana vieheelle. 

Omistajan riemunkiljahdusten saattelemana tytöt ahkerasti tappoivat muovipussia yhteistuumin. Harkkojen jälkeen (jotka meni hirrrmu hienosti myös muilla penskoilla!) pääsi porukka rallaamaan yhdessä ja sai Ilo esitellä siskoille ja veljille lempilelunsa. Kenellekään ei liene epäselvää, mikä se mahtaa olla... ;)

Iloa hieman ahdisti noin isossa ja kovapäisessä porukassa rallaaminen ja se joutuikin komentamaan siskoaan Betsyä moneen otteeseen, kun neiti B ryntäsi voimalla päin. 

antaumuksellinen syöksy frisbeelle!

Sunnuntaina harkkailtiin sitten lähtökopin kanssa. Bea pääsi myös muistelemaan juttua, ei minkäänlaisia ongelmia. Uni, the muovipussintappaja, pääsi myös juoksemaan parivedon Betten kanssa sekä myös avoimen kopin läpi pinkaisemaan. Tarvinneeko sanoakaan, Unilla INTOA piisasi hieman ylikin!:D 

Ilo ei ole, kuin kerran aiemmin lähtenyt suljetusta kopista ja omistaja yritti sabotoida heti alkuunsa hyvät kokemukset karkuuttamalla neidin väärästä luukusta vieheen luokse.. Kovasti muuten rimpuili, prkl!

Noo, uudestaan koppiin vaan ja luukku samantien kiinni. Viehekin vedettiin vielä sivusta ja Ilohan oli oikein taitava! :) Neiti osoitti viikonlopun aikana olevansa erittäin kisavalmis kaveri niin taidoiltaan, kuin juoksupäältään. Harjoittelu tulevaa ammattia varten on suoritettu ja tiistaina olisi tarkoitus suoriutua ensimmäisestä testistä ammatin vaativaa pätevyyttä varten, nimittäin soolokokeesta!

Innolla kisakautta odotellen:

Maailman hienoimman hevosen, eikun whippettytön, palvelija 


KAIKKIEN KUVIEN COPYRIGHT ELLA HUTTUNEN JA LOTTA SEPPÄNEN

Puh hoidossa

Me saatiin lauantaina ihana Puh-poika hoitoon! Puhi viettää meillä about viikon siskon kanssa oleskellen. Ensimmäinen ilta viriilillä nuorella pojalla sujui isosiskoon lantioliikettä harjoittaen ja ääntä lähti, kun vuoron perään joku tytöistä joutui näyttämään Puhille oikeita käytöstapoja.

Tokikin kakaroita seisoteltiin ja Puhin kanssa harjoittelu tekeekin hyvää, kun pikkumies on hirveän hienosti oppinut istumaan, tarjoamaan tassua ym. joten itse seisominen ei sen mielestä voi mitenkään olla palkitsemisen arvoista. Puhi on reilusti Iloa pienempi ja Uniakin kropaltaan paljon sirompi. Korkeus on Unin kanssa aika samaa luokkaa. Herra on suhteellisen äänekäs kaveri ja vartioi Sompatie 9 D 33:a ahkerasti ekojen päivien aikana muilta rapussaliikkujilta. Sunnuntaisen kaupassakäynnin ajan hän myös päätti kokeilla minuutin verran kestävää korvia särkevää ulvontaa, johon sai äänityksen perusteella myös Unin hetkellisesti mukaan. Tänään omistajan palatessa harjoittelusta oli rapussa aivan hiljaista, joten jospa naapurisopu vielä säilyy ja Puh tajuaa pitää kuononsa kiinni seuraavien päivien ajan! Huomenna voisi laittaa Audacityn taas salakuuntelemaan whippetien touhuja ja toivoa, että saisi katsoa kotiin tullessaan suhteellisen tasaista ja matalaa ääniraitaa. 

Eilen käytiin koko lauman voimin ulkoilemassa Puijolla ja Ilo sai Rosien kanssa kunnon rallit aikaan isolla purukasalla Unin ja Bean, a.k.a runttailijakaksikon, valittaessa hihnassa. Puhin aika kuluin Elinan porukoiden leikatun kääpiöpinseriuroksen kosimiseen. Kyllä sekin hetkeksi innostui juoksemaan siskon perässä, mutta kiinnostus säilyi silti Roxissa.. :D Kiivettiin laskettelurinteen kautta Puijon tornille ja reidet huutaa vielä tänäänkin hoosiannaa.. 

sisaruksilla on samanlainen huumorintaju ja ne tulee hyvin toimeen. Leikkikaverista ei siis Puhilla ole pulaa. Poika on hienosti nukkunut yönsä heräilemättä sohvalla (natsiBea on vissiin liian pelottava vastus, että se edes kokeilisi sänkyyn tulemista!) ja tytöt on muutenkin ottaneet pojan hirmu hyvin vastaan. 

Käytiin myös viime viikon lopulla Norolla Rosien kanssa, tässäpä Elinan kuvasaldoa.

Rosiella ja Ilolla menee jutut täydellisesti yksiin ja ne saa ihan kunnon treenit aina keskenään aikaan. Rosie juoksee niin kauniisti Ilon perässä ja innostaa neiti reisilihasta ottamaan kunnolla vauhtia alleen! Uni on vain parasta pitää silloin hihnassa, koska Ilo ei viitsi juosta, jos joku yrittää taklata koko ajan.

Lumet alkaa pikkuhiljaa sulaa ja päästään ulkoilemaan enemmän metsiin. Jäät on jo niin vedellä, ettei sinne uskalleta mennä. Kiitettävästi siellä tänä talvena pääsikin ulkoilemaan ja koirat alkaa olla hyvässä kunnossa viime vuoteen verrattuna.

Ainiin, tässä vielä Elinan ottama kuva maailman rakkaimmasta Beasta <3

kevättä tassunpohjissa

Uni, Ilo, Bea ja Rosie Kallavedellä helmikuun lopulla Elinan kuvaamana.

Meinasi jo ihan luulla kevään tulevan.. Linnut visersi, aurinko lämmitti, vesi valui räystäistä ja kengät kastui. ..kunnes kastui tänään räntäsateessa muutakin, kuin kengät ja maakin sai uuden valkoisen peiton päällensä. No, miten se sanonta meni: "Uusi lumi on vanhan surma!" Tähän luottaen.. :D Nimim.Vihaa talvea -89

Uni aloitti reilu viikko sitten juoksut ja plösähti taas hetkessä ihan läskiksi! Nyt on vankka yritys saada se leikkautettua ennen seuraavaa, elokuussa tulevaa, kiimaa. Uni ja Ilo oli hoidossa mummulassa viime viikon omistajan opiskellessa vielä viimeistä kokonaista viikkoa Joensuussa. Bea pääsi reissuun mukaan ja sai asua Aatu-porokoiran luona viisi päivää. Iloa ei viititty ottaa mukaan, koska epäiltiin niiden Aatun kanssa leikkivän kaiket päivät. Ja kun porokoirien leikkiin kuuluu haukku, Aatun haukku on suhteellisen äänekäs ja koti on kerrostalo.. Joten jätettiin yhtälö ratkaisematta ja otin mukaani vain natsi-Bean, joka varmasti piti huolen siitä, että Aatukin nukkui päivänsä tiiviistii turhia heilumatta. 

Eilen pidettiin omat viehetreenit Sonjan, Elinan ja Annan kanssa Norolla kevätauringon helliessä talvenkalpeita naamoja. Ilo oli ihan ihme laiska, se ei juossut oikein ollenkaan lukuunottamatta muiden niskassa roikkumista. Koirat sai lämmitellä rallattelemalla kokoonpanolla: Rosie, Ilo, Bea, Vanni, Iitu ja Rokki. Hyvin tuli tyttölauma juttuun keskenään ja saatiin lihakset lämpöisiksi(ja koirat kuraiseksi!).

Ilo sai luvan juosta ensin ihan yksin ja muistella, että mikäs tuo muovipussihomma nyt olikaan. No, muistissa oli!:D "Uiuuiiiiuuu" ja vaativa tuijotus omistajaan, miksi hemmetissä tässä vielä remmissä seisotaan, kun tuo muovipussi nököttää tuossa naaman edessä valmiina liikkumaan! Hienosti ja vauhdilla meni yksilöveto ja pienen huilin jälkeen olikin vuorossa sitten pariveto Bean kanssa. Kopat päähän ja allekirjoittanut muuten lähetti itse molemmat koirat!;) Saipahan ne ihan täysin samaan aikaan irti ja hyvin muuten tulikin kontaktia! Juoksivat ihan kylkikyljessä pitkän pätkän, ennenkuin Ilo irtosi omille teilleen. Kyllä muuten ihmeteltiin Bean vauhtia, kun pysyi mukana aika pitkän matkaa! Loppumatkasta Ilo kuitenkin kiri etumatkaa, ja niin hienosti pikkulikan keskittyminen ainoastaan vieheessä! Saa olla ylpeä omistaja taas. Oli muutenkin ihana päästä "asiaan" pitkän talven jälkeen ja nähdä koirien riemu, kun muovipussi pysähtyi ja se oli tapettu. 

Iiiihana Nitrooo muuttaa muuten tuohon muutaman kilsan päähän, joten sisarukset pääseekin kevään mittaan treenaamaan oikein kunnolla yhdessä! Ihan huippu juttu! Tänään käytiin nopsaan tuossa "meidän koirapuistossa", mutta neiti Iloa ei kiinnostanut veljen kanssa rallattelut ollenkaan. Muutaman spurtin jälkeen se vaan jolkotteli ympäriinsä ja tuijotteli minua vaativasti selvästi huonosta ilmasta syytellen. Omistaja on vankasti sitä mieltä, että neiti aloittaa vihdoin ja viimein ne ekat juoksunsa ihan pian. Pissa on nimittäin ollut aika tummaa, neiti laiska ja pari kuukautta on muiden koirien pissoja kiivaasti haisteltu.. Nyt olisi niin hyvä aloittaa, ehtisi vielä kuntoon ennen kauden alkua!

Muutto

On ne vaan hauskoja koiraeläimiä. Maanantaina, aamulla klo 9 saatiin avaimet uuteen kotiin, ja puolta tuntia myöhemmin omistaja istui pakettiautossa matkalla kohti Joensuuta. Whippetit ehkä hieman ihmetellen uudessa  tyhjässä asunnossa kera petinsä ja vesikupin.  

 Palatessa ikkunassa oli tutut nenänjäljet ja vastassa kolme iloisesti heiluvaa ruoskahäntää. Nyt on asusteltu Puijonlaaksossa vajaa viikko ja hyvin näyttää nämä reissailuun tottuneet nenäkkäät kotiutuneen.

 Unin harmaa nenu.

 Tuossa ihan pihassa on meidän "oma koirapuisto", jossa on hyvä käydä kiireellä vähän spurttaamassa! Tänään aamupäivällä käytiin narupalloa viskomassa ja tytöt (no ei Bea) nauttivat kevätauringon keltaisesta valosta ja nollakelistä täysin reisilihaksin ja painoivat hetken aikaa tassunjälkiä pitkin puistoa.

 "Pallo, etsi Pallo!" Ilo tunnistaa lempilelunsa, eli frisbeen ja pallon ja osaa hakea oikean nimisen esineen pyydettäessä. Fiksu hevonen, eikun whippet siis! ;)

 Ilo on vannoutunut kehonrakentaja ja se treenaa ahkerasti aina, kun mahdollista!

 Uni on myös innostunut keväästä ja juoksee paljon, saaden samalla perävaununsa Bean liikkeelle. Uni muuten kävi siellä Tuusniemellä lauantaina vammailemassa oikein koko rahan edestä. Argh, miten rasittava se olikaan!:D Ei mitään muka osannut, tai halunnut tehdä. EH tuli tiukalta tuomarilta, joka jakeli myös surutta H:ta hyvillekin koirille ja siihen on tyytyminen. Arvostelu on hukassa, mutta liikkeistä tuli taas hieman sanomista sekä kaulan kiinnityskohdasta ja suorasta olkavarresta. Niin ja toki tuosta kevyestä kuonosta ;)

Omistaja innostui sisustamaan uutta kotia, ja maalasi pari seinää kivalla vihreällä sävyllä. Sänky on "aika iso", kuten jokainen asuntoon astunut ihminen on tokaissut, mutta niin sen on oltava, jos siinä meinaa kolmen ruoskahännän kanssa nukkua. (Jännä, että vaikka tilaa on 180 x 200 cm, on peiton alla aina öisin ahdasta..) Myös Uni ja Ilo on saaneet jälleen kunnian palata sänkyyn nukkumaan, kun nyt on enemmän tilaa! Joensuun miniyksiössä omistaja nukkui Bean kanssa 90 cm leveällä sohvasängyllä ja siihen ei muita mahtunut.

Home Sweet Home.

Omistaja teki vaihtokaupat koirien isovanhempien kanssa, musta isompi sohvasänky muutti Iisalmeen ja me saatiin tilalle hieman pienempi valkoinen sohvan virkaa toimittamaan. 

Jyskistä löytyi kello kuudella eurolla!

Ja tuo ihana peili, johon allekirjoittanut ihastui muutama viikko sitten!

Tämä asunto on kertakaikkiaan ihana, kylpyhuone on iso kaakeloitu ja siisti, eteinen on sen kokoinen, että voisi oikeastaan hommata tuohon oviaukkoon portin ja pitää koiria päivisin siellä. (Ei tarvitsisi AINA miettiä, jäiköhän keksipaketti tai leipäpussi tiskipöydälle ja kotiin tullessa löytyy tyhjä pussi sängyltä..

Ihahaa.

Hevonen. Eikun whippet. 

 Ilo ja Disa 

Pakko myöntää, että sunnuntaina mittatikun pysähtyessä 50,1 cm kohdalle Ilon säkään osuessaan, tyhjeni tämän koiranomistajan pää ajatuksista sillä samalla sekunnilla. Paljon asioita päässään pohtiva allekirjoittanut oli jotenkin iskostanut päähänsä, että Ilo on alle 49cm korkea. Siinä epätavallisen vastahakoista koiraa asetellessa tuijotin vain epäuskoisesti mittalaitetta, joka kerta toisensa jälkeen pysähtyi samaan, aivan liian suureen, lukemaan. 

Olin jo ehtinyt miettiä, miten ärsyttäisi jos Ilo olisi vain muutaman millin ylikorkea ja jäisi siten helposti jalkoihin radalla isojen tyttöjen ja poikien sarjassa. Nyt ajattelin, että niin, se onkin sitten Ilo, jonka joku voi ajatella jyräävän muut. Kaikista omituisinta on, että Ilo ei todellakaan vaikuta 50 senttiselle ja 14 kiloiselle. Se on jotenkin niin sopusuhtainen. Mutta nuohan ovatkin vain numeroita.

Kaiken tämän sekaan voisin lainata nyt maikkarilla pyörivää Putousta ja J-P:tä ja kysyä "Haittaakse?" No ei se oikeasti haittaa. Kun asiaa on tässä sulatellut pari päivää, on oma "hysterisointi" alkanut tuntua aivan naurettavalle ja hölmölle. Koira ei sentään mitenkään reilusta ylikorkeudestaan kärsi ja noin täydellisessä koirassa se on hyvin pieni vika. Ehkä asia tuntui siksi niin isolta (ehehhe), kun olin etukäteen ajatellut niin varmaksi sen, että Ilo ei olisi todellakaan noi iso. No spekuloinnit voi tulevaisuudessa jättää osaavimpien hommaksi ja katsella itse rauhassa, mitä tulee eteen.  

Disa mamma jäi siis lastaan reilusti pienemmäksi! Iiiihana munamies Nitro oli erittäin hyvät 49,7cm ja systeri Riesa 49,4cm. Eli Ilo on siis oletettavasti pentueensa isoin, koska Puh tuskin menee yli 50cm ja Betsy on varmaan Riesaakin pienempi. Riemusta nyt puhumattakaan ;)

Perjantainahan yksi hullu ajeli siis ensin tuulessa ja tuiskussa Jyväskylään, jonne heitti kasvattajan riesoiksi yhden osaomistuskasvatin ja kaksi muuta puikkonokkaa, hyppäsi Whipshipiin istumaan yhteensä kuudeksi tunniksi ja toi Lotan ja Adan kanssa takaisin Hillakujalle tällaisen ällöttävän juoksijanalun. Pentukuumetta ei tuo pieni riiwiö saanut aikaiseksi, ihme kyllä!

Uni vietti lauantaina railakkaasti synttäreitä montturallien merkeissä ja päätti isoksi kasvettuaan vääntää Disan kanssa tassua. Saldona yksi musta silmä, Unille.

Näin hienosti kolme palveluswhippetiä oli käskyn alla rauhoittumassa, kun tuo pieni mustuainen aiheutti Ilossa hepuleita perjantai-iltana ja meinasi mennä meno vallattomaksi.  

Ilona oli kyllä jälleen kerran varsin esimerkillinen kaveri. Itsekin ihan täysi kakara leikki pennun kanssa hurjan kauniisti ja oli oikein fiksu kaikinpuolin. Bea leikitti pentua myös ihanasti koko viikonlopun(taisi silti huokaista helpotuksesta, kun tuo ei lähtenytkään meidän mukana Joensuuhun) Unin lähinnä mulkoillessa sitä sohvalta. 

Uni ja Ilo kävi rokotuksilla torstaina ja painoa oli melkein näyttelykuntoisella Unilla 13,7kg (kisapaino 12,6kg :DD) ja Ilolla 14,2kg :D Hevonen on kyllä ihan timmissä kunnossa. 

Lauantaina mennään Tuusniemelle Unin kanssa, raporttia sitten sieltä. Ja maanantaina lähtee meidän muuttokuorma sitten Kuopiota kohti!:)