maanantai 3. lokakuuta 2011

Team Race ja Etanat Kartanolla 1.10

Bea sininen 2. kuva: Jaakko Stenroos

Huh, kaikkee sitä tekee oikeesti sen eteen, että koira käy kipaisemassa radalla yhteensä n. 50 sekuntia. Tässä tapauksessa ajaa päiväseltään 900 kilometriä ja kuluttaa tankillisen bensaa. Nooo, jospa me jo ens kesänä asuttais pikkuisen lähempänä ko.harrastusmahdollisuutta ;) 

Bea oli siis ilmoitettuna sijoitusmatkalle 350m ja etanakisaan 280 metrille. 350 juostiin ensin ja siihen sattui tämmöinen porukka: 
#1 Effloresco's Kajanos 23"61 SERTK
#2 Besties Näin on Näreet 24"16 SERTK
#3 Berenike van de Waterram 24"48
#4 Pikkunokan Bedazzled 25"28  
#5 Mallyfield Dream Ace 25"37

Eli ihan kovia menijöitä oli myös. Bea lähti taas viimeisenä, mutta meni koppiin huomattavasti mieluummin, kuin kertaakaan aiemmin ja seisoi siellä etuveräjää kuoputtaen. Otti hyvin kuitenkin kiinni ja tuli takakaarteessa vielä Ässän ohikin! Aika ei päätä huimannut, mutta oli se huima parannus Hyvinkään aikaan, joka oli 26,06! Voi taas miettiä, että jos neiti oppisi lähtemään kopista muiden vauhdilla ja pääsisi juoksemaan väljemmin, joutumatta juoksemaan sumpussa ja ohittelemaan isompiaan (:D) niin se voisi juosta jopa alle tuon 25 sekunnin. No, ensi kaudella taas uudestaan!

Etanalähtöön osui sitten ihan mukavia tyyppejä ja odoteltiin ihan tasainen lähtö ja sitä se olikin:
#1 Tuulikellon Didco 19"46
#2 Pikkunokan Bedazzled 20"18
#3 Infamous Caspian-X 20"20
#4 C'mere Jäätelötötterö 20"54  
#5 Play A While Iittala 20"69

Bea teki taas erinomaista työtä nousten hienosti porukassa Nonin(I.Caspian-X) rinnalle ja tiukan taiston jälkeen olikin maalissa aavistuksen ennen. Aika oli huonompi, kuin Hyvinkäällä ja minä jopa odotin, että se olisi voinut mennä nurmella alle 20 sekunnin. No siinä meille tavoite ensi kaudelle! :) Aika oli etanasarjan 9.nneksi paras ööö 19:sta etanasta(?) Nemo (N.Beyond Biceps) oli koko sarjan hitain ja Lotta sai kotiinviemisiksi aivan upean pedin, jossa passaa etanoiden etanan tassujaan lepuuttaa!:D 

Väliajalla järjestettiin pennuille jonkin sortin kiihdytyskilpailu käsivieheen perässä etusuoran verran ja me Lauran kanssa ajateltiin, että no hemmetti, kerran täällä ollaan ja pennut mukana niin eiköhän laiteta Ilo ja Riemukin "kisaan". Niin laitettiin ja mietin tovin kopitanko Iloa, mutta päädyin kuitenkin laittamaan sen vain kopin edestä, kun uusi paikka tuo rata muutenkin jne en tiedä, oiskai sen voinu ihan hyvin koppiinkin tunkea ja jättää vaikka takaluukun auki. (Kun se kerran on jo suljetustakin lähtenyt:D) Ilo oli ihan huippu! Se on niin tosissaan tuolla radalla, kun näkee pupun. Silloin unohtuu jopa maailman ihanin kasvistäti Lotta ja silloin keskitytään töihin! Lilli hönki siis vieheen perään jo muiden pentujen juostessa ja taisi omalla vuorollaan yllättää vieheenvetäjänkin: meinasi nimittäin juosta pupun kiinni jo puolessa matkassa ja sai vetäjä veivata viehettä, minkä käsistään jaksoi! Pupu tapettiin huolellisesti ja sitten mentiin muina miehinä pienen jäähdyttelyn jälkeen autoon tyytyväisenä unille. Mainio tyyppi. Turhia ei Ilo radalle huudellut, tuijotti vaan tiukasti muovipussia, eikä päästänyt sitä silmistään. Riemu veti kanssa ihan hirmuisen hienosti ja VAUHDILLA kokoonsa nähden. Pieni taskuraketti. Betsy oli myös katsomassa kisoja, muttei voinut osallistua kiihdytyskisaan, kun oli jättäytynyt hepan kavion alle menneellä viikolla ja varpaat oli vielä hieman hellänä.

Disa teki upeaa työtä K-SVKK:n teamissa ja erityisesti sen 280 m veto oli huikea! Lillin Äippähän ei ole mikään lyhyen matkan koira, mutta nyt näyttää juoksu todellakin kulkevan ja repäisi likka lähtövoiton ajalla 18,98! Wau, hienoa! Kausi vaan loppui kesken, prkl! Disan menoa oli hienoa katsoa ja muutenkin taas sen menoa kisapaikalla. Se on niin mainio, ja ihan sitä samaa on tyttärensä. Ilo on niin samanlainen kuin äitinsä, ettei uskokaan. Ja tosi monessa asiassa :) 

Bea sai pokaalin(kuten se näkyy saavan jokaisesta kisasta, mihin ikinä sen ilmoitan, oli sijoitus sitten mikä hyvänsä, ihme tuuria!:D) ja nyt myös Annelta(T:mi Taulukas) tilaamamme aivan ihanan ja kauniin ja suloisen ja upean ja parhaan ja lämpimimmän umpihaalarin talveksi! Voi että, nyt ihan odottaa jo viileämpiä kelejä, että Bea saa haalarin päällensä. Se on niin hieno, kiitos vielä tuhannesti Annelle!


Lillikin sai pari takkia. Lotta oli tilannut lapsille whiplandian tiimitakit(sori, ei oo kuvaa, kamerasta loppu akku ja laturi Jonnan luona..) talven varalle ja pitihän Ilon saada myös ikioma fleece ja kun se on niin tyttömäinen (NOT!;D) niin vielä vaalejanpunainen! Poikosen Heli oli tehnyt nuttunurkkaansa tyrkylle tuon aivan ihanan pupufleecen ja pakottava tarve oli se varata ja Kartanolla se nyt sovitettiin ja lunastettiin kotiin. Hyvin se sopii neidolle ja on oikein sievä. 



 Unillakin oli varmaan tosi hieno päivä. Se sai makoilla autossa ja käydä välillä pissillä. Palkintojenjakoon sekin sai osallistua ja töhötti omaan tapaansa iloisena kaikille. Mikä oli kuitenkin hienoa, Uni on oppinut tosiaan olemaan autossa rauhassa ja huutamatta. Ennenhän se siis ulvoi aina Bean perään, minkä kitusistaan irti sai. Nyt se oli mielestäni ihan hiljaa, vaikka Ilo oli kiihdyttelemässä ja Bea eläinlääkärin tarkissa ja Uni autossa Disa seuranaan. Hienoa Unsku, kyllä se siitä!

Ens viikonloppuna Ilo ja Uni pääsee SSVH:n makkaramaastoihin ja seuraavalla Bea hailuotoon! Sitten ois tämä kisakausi taputeltu ja saatais jäädä koko sakki ansaitulle talvitauolle. Beakin on ansainnut sitten aimo kasan herkkuja ja paaljon ruokaa ja lepoa. On se niin mahtavan kauden tehnyt taas :) 


keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Ilo sairastaa

Ilo joutui eilen eläinlääkäriin ja rauhoitettiin. Sille tuli viikonloppuna yläikeneen kulmurin päälle suht iso mätivä paise, joka ei ruennut itekseen parantumaan. Arvelin siihen osuneen Riesan hampaan, kun siskot antaumuksella koko viikonlopun leikkivät omia hammastelupelejään. Tiistaina katsoin taas suuta ja haju oli aivan karmiva, sekä ien punainen ja kipeän näköinen. Koira oli muuten ihan normaali oma itsensä, mutta päätin soittaa klinikalle ja saatiinkin täyden ja kiireisen päivän välissä eläinlääkäri katsastamaan suuhun. Ilo rauhoitettiin ja ientä puristeltiin ja kaiveltiin ja neiti jopa rauhoituksessa ollessaan nosti päätä, kun eläinlääkäri sormella kaivaisi paisetta. 

Kotiin tuli mukanani hyvin väsynyt ja minulle loukkaantunut pikkukoira, joka oli koko illan vähän tööt ja pihalla. Se sai eläinlääkäriltä kortisonia piikillä(monen monta piikkiä pieneen kankkuun pistettiin!) ja mukaan parin viikon antibioottikuurin. Jos kahden viikon kuluttua ien näyttäisi enää yhtään epäilyttävältä, pitäisi neiti kiikuttaa vielä näytille. Onneksi paise alkoi heti "tyhjenemään" ja seuraavana aamuna näytti jo paljon paremmalle!

Tyhmä antibioottikuuri kuitenkin pisti pieneltä mahan aivan sekaisin maitohappobakteereista huolimatta ja Ilo näyttää todella helposti hirmu laihalle, kun se kuivuu niin nopeasti. Nyt on sitten yritetty pitää nestetasapainoa yllä, syöty hyvin, otettu antibioottia 8h välein.. Tänään käytiin hiekkamonttuilemassa ja mikä lie pieni kivenmuru eksynyt Ilon silmään ja silmä hoitaa itseään vuotamalla vuolaasti vettä. Jarrunappulakin oli ottanut osumaa ja repsottaa hieman. Voiko enää pieni whippet rikkinäisempi olla? :D

Siltikin Ilo on yhtä iloinen, kun aina normaalistikin ja yhtä hymyä. Kaikesta huolimatta! 

kuvassa Ilo ja äitinsä viime lauantaina Whiplandiassa.

maanantai 26. syyskuuta 2011

koppitreenejä, pennuntuoksuja ja mätsäreitä

"TUM!" kuului, kun Ilo neiti laitettiin ekaa kertaa suljettuun koppiin ja se potkaisi taaksepäin pamauttamalla takaluukkua. Ulos tultiin kuitenkin oikeinpäin, oikeasta luukusta ja vauhdilla! 

Käytiin viikonloppuna Ilon kanssa Jyväskylässä kasvattajia, äippää ja siskoa, sekä muita ruoskahäntiä moikkaamassa parin yön verran. Oli Uni ja Beakin toki mukana, sekä saatiin yksi ällöttävä ja pahanhajuinen whippetpentu Tampereelta mukaan touhuihin, kun kutsuttiin Lotan kanssa ystäväni Mariakin Hillakujalle viikonloppuvieraaksi. 
 Lilli, Riesa ja Dippi

  
^maailman ällöttävin ilmestys: Jymy 8vkoa. 
Eipä suotta muistuta Beaa pienenä! Sain siis ystäväni ylipuhuttua ottamaan ainoan ja oikeanrotuisen koiran VUODEN palopuheen jälkeen. Kannatti! Jymy on Vi'waun Jaimei, eli se on Jojon poika eli Uni on sen täti!
   
Unia ja Beaa pentu lähinnä inhotti, ne mulkoili sitä sohvalta välillä hieman minuakin vilkuillen: "eihän toi vaan oo lähdössä meille?!" Onnekseen huomasivat, että Jymy lähti Marian mukana takaisin Tampereelle, eikä siis muuttanut meille :D Sori Uni ja Bea, luulen, että tuutte näkemään ko.kakaraa siltikin tosi usein!

Lauantaina pidettiin penskoille kopitustreenejä, meillä kun homma on vielä ihan alkutekijöissään, kun ei olla päästy heinäkuun jälkeen minnekään treenailee. Nitro, ihanaihana Nitro, haettiin mukaan ja eikun pennut koppiin ja menoks. Ilolle ekana ihan avoimesta kopista, se kun on vaan kerran aiemmin kokeillut koko kopitusta! No ei ongelmia, eikun etuveräjä kiinni. Pidin vielä itse Lillistä kiinni ja se olikin hyvä, koska vieheen lähtiessä liikkeelle neiti otti pari peruutusheittoa, ennenkuin pääsi veräjän auettua painelemaan pupun kiinni. Kyllä me jo takaveräjäkin suljettiin ja kolaus kuului, mutta sieltä se lähti ihan oikein ja hienosti juoksi! Tosi ylpeä oon likasta, se tuntuu heti tajuavan, mitä oikein millonki tehään. Nyt jätetään hautumaan ja luulen, että seuraavalla kerralla se jo muistaa homman jujun!:) Ilo tekee tosissaan töitä vieheen nähdessään ja se on hauska, kun se on niin totisena! 

Ja tottahan toki seisotettiin pentuja, mutta kun namin toivossa jokainen muukin koira halusi pöydälle, niin olihan niitäkin kuvattava. Ja Beasta tulikin yllättävän hyvä kuva, jossa korvat, kaula ja asento ovat kerrankin hyvin! 
  
 
 Lilli on ihan vanha tekijä ja osaa tuon poseraamisen todella hienosti. Sitä käytiin myös harjoittelemassa K-SVKK:n mätsärissä sunnuntaina ja vaikka ilma oli kylmä, Lilli esiintyi yllättävän hienosti ja sai erinomaista harjoistusta Jyväskylän Kv:ta varten. 

 Unikin kävi mätsärissä, mutta kylmä ilma ja juuri loppuneet juoksut taisivat tehdä Unin olosta epämukavan, eikä se esiintynyt yhtään totuttuun Unimaiseen tyyliinsä. Punaiset nauhat molemmat kyllä sai, mutta ei mitään sijoituksia. Kalliit oli pihvitikut ;D




maanantai 12. syyskuuta 2011

Kalakukkoja jahtaamassa

Käytiin Bean kanssa lauantaina Nilsiässä kisapelloilla. Oikomassa ja ennakoimassa!:D No, pahasti ei onneksi oikonut, mutta ennakoi aika paljon ja veti mutkia suoriksi tai pitkiksi. Kuten sanoin, avoin pelto ja Bea=kehno pistesaalis. Alkuerissä Bea juoksi Bean (Nebtunuksen Electric Elite) kanssa ja kaimat pistelivät haisemaan. Ei oikeesti, ihan kivalle se juoksu näytti, hieman sitä ennakointia jne. Bealla ainakin oli kivaa, en tiedä oliko parilla :D Bea alkaa olla vähän kehno parikin noissa peltokisoissa: se on aika nopea ja ketterä, ja sitten vielä ennakoi, joten hitaampi pari jää auttamatta aika huonoon asemaan juostessaan kauniisti oikein, mutta viehe ja Bea karkaavat liian kauas. Joten me taidetaan nyt suosiolla jättää nuo peltokisat muille ja käydään jossakin hiekkakuoppamaastoissa ensi kaudella. Eipähän aleta sabotoimaan muiden suorituksia. Kuitenkin, alkueriin starttasi 11 whippetnarttua, joista 6 otettiin finaaliin. Bea yllättäen kolmantena 237 pisteellä!

Finaaleissa Bea sai parikseen Hymyn neljänneltä sijalta ja tässäpä "tyylinäyte" siitä:

eli ihan pelleilyksi alkaa mennä tuo sen juokseminen, kun se tajuaa jo liikaa tuosta touhusta. Finaalipisteitä tuli 231, kuten arvelin, ja sijoitus putosi lopulta 4.nneksi. Onhan sekin kuitenkin ihan pirun hienosti, kun osanottajia oli 11! Vendi (m.baccarat) teki aivan huiman finaalijuoksun, nousi kuudennelta sijalta toiseksi ja sai neljännen SERTinsä! Tuulikellon Disco oli aivan suvereeni ykkönen pistein 522 ja Bean eteen kolmanneksi nousi TC No Can Do, kahdella pisteellä paremmin. 

Ilon isi Nuka oli myös juoksemassa veteraanien sarjassa ja havitteli sitä viimeistä maastosertiään, joka on monet kerrat ollut jo niin lähellä. Kuvasin Nukan alkueräjuoksun ja se on tässä:

Ja hyvinhän Nuka juoksi, nimittäin sijoitus oli vetskujen 1. ja SERTi!! Vihdoin, sieltä se tuli ja voittamalla se viimeinen sinivalkoinen ruusuke, joka oikeuttaa Nukan virallisen nimen eteen pienen lisän ;) FI Kva-m Beschützer Alonso.

Ilo oli isistään hirmuisen innoissan ja se juoksutti Nukaa pitkin viereistä peltoa.
Marja napsi muutamia kuvia:




Oli ihan huippukiva kisapäivä, ja kisamatkan lyhyys oli ihan luksusta= 35min kisapaikalle porukoilta! Ensi vuonna uudestaan, ehkäpä jo Ilon kanssa!;)

maanantai 5. syyskuuta 2011

vauhti korjaa virheet: Kajaanin maastot 4.9

kuva:Jaana Rautasalo

Täälläpä ollaan taas huuli pyöreänä tuon pikkutiikerin ansiosta! Bea käväisi siis eilen Kajaanin maastoissa juoksemasssa erittäin haastavalla radalla, joka koostui apilapellosta pitkän heinän kera, sekä aika tasaisesta sänkipellosta. Apilapelto-osuus oli vaativa tiukkoine mutkineen näin nopeille koirille, ja jos uralta eksyi, tai mutka meni pitkäksi, oli hukka melkein varma. Moni myös kaatui ja liukasteli pitkällä ja hieman aamukostealla heinällä. Sänkipelto-osuus taas antoi oikojille mahdollisuudet suorittaa radan loppuosa mutkia juoksematta ja vauhdilla!;)

Sanomattakin selvää, että jännitti laittaa koira juoksemaan! Bea näytti derbyissä, että se osaa juosta mutkat suoriksi ja ennakoida vieheen liikkeitä mm. niin, että muovipussihan ei metsään juokse, vaan taatusti palaa mutkan kautta keskemmälle peltoa. Alkuerissä Bea juoksi Hippiäisen Elohopean kanssa. Alkukiihdytys oli hirmuinen ja pelkäsin heti kättelyssä sen kaatuvan ekassa mutkassa vauhtiinsa. No, ei kaatunut vaan kääntyi sutjakasti. Pelto-osuudesta ei muuta nähnytkään, siellä ne jossain heinikon piilossa juoksivat. Taas näkyvälle osiolle ennen sänkipeltoa tuli ensimmäisenä Bea ja Halla hieman jäljessä. Olisiko Halla hukannu viehettä hetkeksi? Sänkipelto-osuus alkoi tienylityksen jälkeen suoralla, joka kulki aivan metsänrajassa. Tässä tiikeri näytti oppineensa jotakin(ei niin hyvää!) ja juoksi vieheen vieressä keskemmällä peltoa lällätellen, että "tulet sieltä kuitenkin tänne senkin muovipussi, sinä et jäniksen tapaan juokse metsään" Pari mutkaa meni jotenkuten, jopa hieman kylkimyyryllä pitkin peltoa ja loppujarrutus pitkäksi. Pupu tapettiin kuitenkin huolella. 

Alkuerien pisteitä odoteltiin jännityksellä, minä arvelin Bean suorittaneen jonkin 230 pisteen edestä, siis sen perusteella, mitä näin. No, paremmin oli vetänyt vissiin heinikko-osan ja alkuerien 9:stä koirasta(wh-yhdistelmä) Bea oli Vendin(macarenan baccarat) jälkeen toisena pisteillä 245, Vendin johtaessa viidellä pisteellä. Kaula kolmostilaan oli reilut kymmenen pistettä. Finaaliin pääsi yhdeksästä koirasta viisi, koska muut olivat kaatuneet, tai hukanneet 0 pisteen edestä.

Finaalissa juoksivat siis pikkutytöt yhdessä. Rata oli käännetty ja alussa oli siis SE sänkipelto. Neitoset näyttivät taas osaamisen merkkejä, ja ennakoivat vieheen menoa, Vendi hieman enemmän. Vendi otti siten kaulaa Beaan ja tiikeri joutui juoksemaan ihan tajuttomalla vauhdilla metsänrajasuoran apilapeltojen ekoihin mutkiin asti, että sai kaverin ja pupun kiinni. Pelotti, kyllä pelotti, että se vetää siellä siitä vauhdista niskoilleen. Sen, mitä nähtiin, oli kaksi koiraa paikallaan hetken heinikossa. Vendi selvästi kaatunut ja luulin Beankin vetäneen kuperkeikat samaiseen mutkaan. 
 
 Lopun Bea tuli yksin, Vendi ei kaatumiseltaan enää ollut ehtinyt mukaan ja hukkasi vieheen sekä kaverin. Vähän aikaa seisottiin paikallaan ja tuntui, että aika pysähtyi, mutta sieltä tuli Vendi kuitenkin omin jaloin iloisesti hypellen keskeltä peltoa. Siinä vaiheessa tajusin lähteä hakemaan oman, pupua raivoisasti tappavan tiikerini vieheeltä pois. Jep, siihen meni ne mahdollisuudet. Onhan ne neljäs ja viideskin tila tosi hyvin. Pisteet kuultiin vähän heikosti, mutta Bean pistesaldoksi ynnättiin 200 ja oletin senkin kaatuneen ja oikoneen siitä hyvästä reilusti.


Palkintojenjaossa oltiin vähän masentuneina, niin lähellä oli hyvä sijoitus, mutta nyt se taisi mennä ohi suun. Ei noilla pisteillä SERTiin yltäisi, ei millään. Vendi oli viides, kuten arveltiinkin, koska se sai loppuosalta 0. Neljäs sijoitus paljastettiin ja olin jo kävelemässä kilpakirjaa hakemaan. "Tiger's Chaos.." No, ei sitten vielä. Riitti ne pisteet kuitenkin kolmanneksi, ajattelin. "Kolmas Tiger's Chaos.." HÄH!? Ja leuka putosi. "..toisena Hippiäise.." MITÄ!!? Ja mitä jäi jäljelle: Meidän BEA! "1.Pikkunokan Bedazzled 485 pistettä ja serti." Kädet täristen hain palkintoja ja huuli pyöreänä aloin katsoa tarkemmin pisteitä kilpakirjasta. Mitä vielä, finaalista 240!! HUH HUH! Kolmas SERT! Ja noin pirun vaikealla radalla. Bea juoksi kaikista whippeteistä parhaiten, ylikorkeiden voittajalla oli 475 pistettä ja eipä se päivän paraskaan kauaksi päässyt: 490 pistettä juoksi farkkupoika Ralf. U S K O M A T O N T A !

Tuolta löytyy tuloksetkin jo http://koti.mbnet.fi/sirke/2011/kajaani.htm , Bea voitti reilusti: 24 pistettä eroa 2.sijaan. Päivän kolmanneksi parhaat pisteetkin se juoksi. (kahdella oli muunrotuisella oli 490p.)

Että semmoinen reissu! Vauhti korjaa virheet, niin se taitaa Bean kohdalla olla. Upea, upea pieni eläin, ei voi muuta sanoa. Tuo koira jaksaa yllättää, toden totta. Luulen,että tuossakin radassa Bean voiton mahdollisti heinikko-osio, jossa se ei voinut ennakoida, ettei hukannut pupua näkyvistään. Jos koko rata olisi ollut esteetöntä peltoa, ei neidillä olisi ollut asiaa noin hyville pisteille.

Mutta nyt on kyllä oltava niin onnellinen ja tyytyväinen ja vielä mitä muuta.. Tämä kausi on ollut ihan loistava! Meinasin vielä, etten edes laita Beaa juoksemaan ennen Hailuotoa, onneksi laitoin. Käydään ensi viikonloppuna pyörähtämässä Kuopion maastoissa, jospa pääsis edes finaaliin siellä :D Mahtaa olla ennakoija taas liikenteessä ;) 
 

sunnuntai 28. elokuuta 2011

vielä on kesää jäljellä?



tai sitten ei. Siinäpä se kolme kuukautta hurahti ihan liian nopeasti :( Ensi viikolla koittaa syyskuu ja back in business, tultiin jo Joensuuhunkin tyttöjen kanssa. Mutta kivaakin on tiedossa: kolmen kuukauden tauon jälkeen päästään maastoilemaan Kajaaniin ja sitten Kuopioon. Tosin, kaikki se työ, mitä Unin kuntoon saamikseksi pitkin kesää tein, meni ihan hukkaan. Tyyppi aloitti juoksut perjantaina. 6kk väli on siis palannut. Just kerkesin sen noihin kahteen kisaan ilmota ja nyt ois ollu tilanne ihan ideaali sen käydä kipaisemassa vieheen perässä. Ei sitten. Onneks on tuo steriloitu tapaus, jota kyllä en alunperin edes ajatellut juoksuttaa, kuin vasta Hailuodossa. Mutta kerran tätä taukoa näin paljon tuli, niin juoskoot nyt sitten. :) Bea tykkää ainakin itse. 

 Ilo säikäytti viime viikolla toden teolla. Sille nousi yhtäkkiä 39,5 asteen kuume ja koko koira oli todella väsynyt ja rauhallinen. Ei siis yhtään Ilomainen. Syytä ei keksitty, maha oli myös ihan sekaisin, mutta ei keksitty, mistä johtuen. Konsultoin eläinlääkäriä illalla klo 21 aikoihin, kun kuume ei ottanut laskeakseen, vaikka tytölle maistui ruokakin ihan normaaliin tapaan. Eipä se eläinlääkäri osannut mitään sanoa, kaiken tarvittavan olin kuulema jo tehnyt. Nesteytystä pitää jatkaa ja jos aamulla on vielä noin korkea lämpö, niin sitte tarviis lähteä tutkimuksiin. Seuraavana aamuna Ilo oli vielä aika väsyksissä ja kuumettakin oli vielä 39,1 astetta. Jäin kotiin seurailemaan potilasta, joka olisi jälleen syönyt normaalisti, mutten antanut sille mitään raskasta. Aamupäivällä kuume alkoi kuitenkin hitaasti, mutta varmasti, hivuttautua alaspäin ja koirakin piristyi silmissä. Illasta 37,9 mittarissa ja Ilon normaalilämpö siis saavutettu. Huh hei. Masu oli ihan kuravellillä vielä päivällä, mutta jo lauantaina sekin ihan normaali. Unilla ja Bealla ei ollut minkäänlaisia oireita, joten olettavasti Ilo on syönyt ulkona jotakin epämääräistä. 
 
 Viikonloppu otettiin iisisti, vaikka Ilo jo kovasti frisbeen kanssa heilui sisällä, että sitä pitäisi lähteä hänelle ulos viskomaan. Osasi kuitenkin olla tosi hienosti ihan rauhassa, vaikka varmasti energiaa alkaisi jo olla. 
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Palataan Kajjaaanin jälkeen.


Nyt ruetaan ottamaan vastaan syksy ja valmistaudutaan ensi viikonlopun kisoihin Bean kanssa. En malta odottaa, ihanaa päästä taas pellon laidalle!!

torstai 11. elokuuta 2011

Heinäkuun heilumiset



Vaikka meillä ei ollutkaan yhtiäkään maastokisoja, kaikkea muuta sitten ehdittiinkin tehdä. Hurjaa, miten nopeasti kesä on mennyt :/ On jo elokuu ja viimeinen kuukausi minun "kesästä" pyörähtää käyntiin. Sittenpä palaillaankin Joensuuhun koulupöydän ääreen.

16.-17.7 Oltiin Oulun raviradalla näyttelemässä kaikkien tyttöjen kanssa. Lauantaina Ilo esiintyi ainoana pentuluokassa sen verran kivasti, että sai Alankomaiden Lydia Erhartilta KP:n ja oli ROP-pentu. Arvostelu oli hieno! Wau, meidän ratarassi!

Bea sai EH:n köyristellen selkäänsä sateessa, mutta Unipa yllätti! Se sai ERIn, oli ison avoimen luokan 4. kera SA:n!! wau, Unsku. Sunnuntaina Savolaisen Tuula ei nähnyt Unissa ja Beassa mitään hienoa, mutta antoi kuitenkin EH:t molemmille! :)
Kaikkien arvostelut löytyy kotisivuilta. Kiva näyttelyreissu oli pitkästä aikaa! Uni ja Ilo luultavasti pääsee kehään myös Jyväskylään marraskuussa! Ja tekisipä mieli lähteä messariinkin joulukuussa Unin kanssa. Beaa nyt on turha enää kauheasti kehissä pyörittää, jo kolmas EH putkeen ja kun se ei pahemmin hommasta edes nauti, niin.. :D Käydään sitten juoksuhommista eläkkeelle jääneenä ja pikkuisen pyöristyneenä hurmaamassa tuomarit!;) Iloakaan ei tosiaan ole suunnitteilla sen kummemmin esitellä kehissä, käydään nyt jokaisessa luokassa kerran ja jos se pysyy mitassa niin sitten käyttöluokassa myöhemmin.
Oltiin whippettyttöjen kanssa 23.7-> vahtimassa Hillakujalla Seppästen whippetlaumaa pitkän viikonlopun ajan, kun kotiväki hurvelsi koirattomalla lomalla Helsingissä. Ei se kyllä vaikeaa ole seitsemää whippetiä hoitaa, kaikki lojuivat rauhassa kukin omalla nukkumapaikallaan ja kaikki sujui ongelmitta(Vaikka talossa oli 3 aikuista ja 2 pentuikäistä narttua samaan aikaan kera kahden uroksen!:D). Lenkittäminen tosin remmissä oli isotöisempää, kun kerralla ei kaikkia viitsinyt viedä ulkoilemaan. (Ja Seppästen koirilla ei oo remmitapoja olemassakaan!;D)


kaunis, kaunis Uni!


Ihanat pojat, Minor ja Nemo.

Kotiväen kotiuduttua maanantaina käytettiin Riesaa ja Iloa myös vieheen perässä ja hienostihan ne tyttöset taas pinkoivat, samoin Nitro-veli! Tiistaina sitten matkattiin Kauppiin ja Bea, Nemo, Disa, Ilo ja Riesa pääsivät radalle leikkimään. Bea ja Nemo juoksivat harjoitusmielessä 280m ja hienostihan se meni!! Ilo katseli radalle kiinnostuneena ja moottoriviehe herätti pienen saalistajan. Eka veto meni oikein hienosti, neiti meni eikä meinannut! Toinen otettiinkin sitten jo avoimen kopin läpi. Sitten kai sitä pääsis jatkamaan noita rataharjoitteluja, mutta saattaa mennä ensi kevääseen seuraavat treenaukset oikealla radalla.


Sitten asiaan,eli Hyvinkään ratakisoihin! Kuvassa Bea kipittää valkoisella manttelilla hienosti 280m matkalla, josta tuli sijoitus 3./5 ja aika oli 20,09! :) Paletin Savannah piti vauhtia yllä, tuossa se vielä on muiden mukana, mutta sitten ottikin isomman vaihteen silmään ja tuli reilusti ekana maaliin, 1,35 sekuntia ennen Beaa.  Jee, etanakisalippu lunastettu ja aikakaan ei ollut mikään kauhean huono, koska rata näytti olevan hitaassa kunnossa, eikä siellä muutkaan mitään huippuaikoja juosseet.



350 metrillä, kuten myös 280m Bea lähti turhan hitaasti kopista, ja joutui ohittelemaan. Aika oli kolmen nopeamman perässä 26,06 ja mietin, että no jopas meni "hitaasti" kun Oulussa toisessa ryhmässä sentään juoksi alle 26 sekunnin. No, oli kuulema takakaarteessa jossakin kompuroinut omiaan ja se varmaan rokotti aikaa. Mutta on se vaan mainio tyyppi, ja miten nopea oppimaan!! Ja se sai pokaalinkin, haha! :D

Mutta tosi kivat oli ratakisat ja uudestaan vaan!! Tosin seuraavan kerran päästään varmaan vasta lokakuussa sitten sinne Team Racen yhteyteen etanakisoihin, kun syyskuussa Uni käy maastoissa ja ehkä Beakin ja on muitakin menoja viikonlopuille.
  

Häsän eläkekisat

Hailuoto 2025 Kolmas CACIL ja Latvian mestaruus 2022 💎 Seitsemän vuotta sitten Häsä juoksi metsässä keppiin niin pahasti, ettei siitä oikea...